keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Muutos ilmaston

Koska tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni, niin tottakai se koskee ilmastonmuutosta!

Ilmastonmuutos oli muutamia vuosia sitten todella kuuma aihe mediassa, kuten myös normaali arjessa. Tuntui siltä kuin kuolema olisi nurkan takana, ja myöhemmin tajusimme että eihän tämä ehdi koskettaa meitä omalla elinajallamme, ja pikkuhiljaa osa ihmisistä vaipui koomaan asian suhteen juuri tällä ajatuksella. Sitten jäi jäljelle fanaattisesti asiaan suhtautuneet, vakavasti asiaan suhtautuneet, modern age ihmiset, pelokkaat ihmiset joihin oli toiminut massiivinen syyllistämisoperaatio ja ilmastokriittiset.

Muutama vuosi kului siten, että uutisissa toistettiin sitä että kuolemme milloin 10 vuoden ja milloin 20 vuoden päästä kaikki. Ihmisten panikoiminen lisääntyi, mutta samaan aikaan ilmastokriittisyys, ja epäselvyys mikä oli totta ja mikä ei. Myös koko ilmastonmuutoksesta oli tulossa yksi iso fiasko, ja se käsitettiin jo huumorilla. Kun vedottiin siihen, että tuota ja tuota ei pitäisi tehdä, koska se ei ole ekologisesti oikein, todettiin ivalla ja huumorilla "Niin niin, koska ilmastonmuutos ja kuollaan kaikki".

Nyt vasta muutama kuukausi sitten puhe on taas täysin kuollutta, ja ihmiset ovat jo unohtaneet mitä ilmastonmuutos oli. Mikä meni vikaan?

Otan nyt ensin kantaa siihen, että kasvihuoneilmiön todenmukaisuuden totuutta en osaa sanoa suuntaan enkä toiseen, mutta yksi asia ihmisten pitäisi muistaa, ja jota ei voi kiistää. On se, että maapallossamme on rajallisia resursseja, joita ei voi surutta käyttää. Se mitä ilmastonmuutoksen torjunnalla tehdään, ei ole haamujen jahtaamista, vaan sillä vähennetään juuri näiden rajallisten resurssien käyttöä.

Ja itse kysymykseen voidaan sanoa, että suurin syyllinen oli vihervasemmiston syyllistämispolitiikka. Tämä syyllistämispolitiikka ajoi monet katsomaan erittäin negatiivisesti ekologisuutta kohtaan ja sai monet puolustuskannalle, ja joihinkin se toimi liian hyvin, he joutuivat marttyreina vapaaehtoisesti leijonan syötäviksi tai vihervasemmiston profeetoiksi julistamaan ilmastonmuutoksen sanomaa kiihkoen.

Syyllistämisen voi jotenkin pitää hyväksyttävänä asiana, mutta jos tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni toimimaan ekologisesti, se oli selvästi heikoin tapa lähestyä asiaa. En tiedä unohdettiinko ihmisen psykologinen elementti täysin vai mikä, mutta silloin kun ihmistä syyllistetään itsekkääksi paskiaiseksi joka tuhoaa kaikkien tulevien sukupolvien tulevaisuuden, hän yleensä asettuu puolustuskannalle. Asiasta olisi voitu rauhallisesti keskustellen pohtia tilannetta, ja vedota muita tekemään ekologisia päätöksiä vapaasta tahdostaan. Ei siten että "Kierrätä roskasi pakana! Vanhat uskomuksesi saattaa meidät kaikki helvetin kiirastuleen ja tulevat kansakuntamme ovat tuhoontuomittuja sinun takiasi!"

Toivoisin että saisimme uudistettua tätä keskustelua, ja voisimme pohtia paremmin mikä toimisi paremmin ihmisiin kuin syyllistämispolitiikka, joka selvästi asetti liian monia ahtaalle.