torstai 21. lokakuuta 2010

aTeismi

Onko ateismi samaa kuin uskonto, kun kielletään jumalan/jumalien olemassaolo yhtä kiivaasti kuin uskovaiset uskoo niihin?

Tätä sanoilla leikkimistä kuuleekin usein herjattavan ateistien suuntaan, mutta kuinka oleellista se on ateistin kannalta? Fine, verratkaa ateismia uskontoon kuinka paljon haluatte, ateistille ateismi on silti ateismia. Jos kiistäisin joulupukin todennäköisyyden 100% minulle sanottaisiin että olen uskovainen?

Ateismi on sitä, ettei näe syytä tai järkeä uskoa jumalaan/jumaliin sen enempää kuin syytä uskoa joulupukkiin. Ja kun taas uskovaiset näkevät syyn uskoa jumalaan, joko heidän syynä on omakohtainen kokemus, turvallisuuden tarve tai tarve ymmärtää maailmankaikkeutta.

Jos väittäisin, että näin ufoja tuolla ylhäällä, monet haluaisivat enemmän todisteeksi kuin pelkän sanani. Mutta jotkut uskovat pelkän sanani perusteella. Todisteita ei tietenkään missä vaiheessa asiasta saada, ja osa jää uskomaan näihin ufoihin ja osa ei. Ne jotka eivät usko, eivät voi mitenkään kiistää tapahtunutta, mutta eivät näe myöskään mitään syytä uskoa ilman varteenotettavempia todisteita. Kummat ovat tässä tapauksessa uskovaisia?

Emme voi oikeastaan väittää, että jumalan/jumalien olemassaolosta olisi yhtään enempää todisteita kuin hullun miehen sanonta, sillä mitään yliluonnollista taltiointia meillä ei ole, vain tuhansia vuosia sitten kirjoitettuja tekstejä, jotka eivät tietenkään käy todisteesta sen enempää kuin hullu mies joka näki ufoja. Jeesus ehkä eli ja Mohammed, mutta mitä yliluonnollisuuden todistavaa meillä on siitä? Kristinusko ei ole enempää oikeassa kuin hindulaisuus tai islam, miten voimme määritellä mikä on "oikea" uskonto? Pelkästään tämä ristiriita on monen ihmisen ateismin alku.

Voidaan myös esittää, että ei ole mitään järkeä että tämä maailmankaikkeus vain itsestään tuli ja että maailma on niin kaunis, että jumalan/jumalien on pakko olla olemassa. No samasta syystä hullun miehen sanonta varmasti pitää paikkansa, koska onhan erittäin todennäköistä että kaikista miljoonista ja miljoonista planeetoista jossain olisi älykkyyttä, tai jopa sitä korkeampaa.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Keljujatti

Kävinpä viime viikonloppuna katsomassa Koljattia, ja hupaisa kokemus se olikin.

Kyseessä on siis Jari Tervon kirjaan perustuva näytelmä, jonka aiheena on ns. Matti Vanhasen nousu ja tuho.

http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=kolj

Näytelmässä Pekka Lahnanen(=Matti Vanhanen) esitetään pikemminkin sympaattisesti kuin ivallisesti. Lahnanen tahtoo selvästi vain hyvää ja on rehellinen itselleen. Näytelmä on osuvaa satiiria niin mediaa kuin politiikkoja kohtaan, myös perussuomalaiset saavat osansa esim. kohtaus jossa työtön perussuomalainen kaljoittelija valittaa kun maahanmuuttajat ei tee töitä. Näytelmässä inhimillistetään myös politikkoja, toisinsanoen politikot voivat olla tyhmiä ja ovat ihmisiä. Ei ne kivikasvot ja väkinäiset hymyt ole politikkojen todellista arkielämää.

Näytelmä sisältää paljon Jari Tervolle ominaista huumoria, joten en suosittelisi sitä ihmisille jotka eivät pidä härskeistä vitseistä ja Tervon huumorista. Kyseisessähän näytelmässä kävi monia "Yli kulttuurisia" hifistelijöitä, jotka katsovat näytelmiä katsomisen vuoksi, ja yllättäen näytelmässä vain murisivat "mitä tämä nyt on?". Ja reaktiot olivat varmaan samat mitä Hamletkin loi aikanaan. Onkin hyvä muistuttaa näille konservatiivisille teatterin ystäville, kuten muuan hesarin päätoimittaja joka repi housunsa Koljatin nähtyään, on hyvä muistuttaa ettei tämä nykyinen irstauden taso vedä lähellekkään vertoja esim. muinaisen Kreikan tai Rooman näytelmiin, ja että kaikki uusi tuntuu aina liian häpeälliseltä, kunnes lopulta se onkin normaalia.

Näytelmässä lähestymistapoja haukuttiin "helpoiksi", koska nämä kulttuurihifistelijät eivät kestä jos vertauskuvan tajuaa sekunnissa ja se on liian yksinkertainen. Tuntuu etteivät he nauti itse teoksesta vaan siitä tulevasta omahyväisyydestä "voi kuinka älykäs olen kun tajuan tämän, ahh mikä tunne tämä on." Monesti kirjoittajien tai dramaturgien hieno "vertauskuvallisuus" kompastuu pahasti omaan monimutkaisuuteensa, mitä yksinkertaisempi sen parempi.

Taide/teos on onnistunutta jos siitä:
1. Nauttii
2. Omaksuu
3. Ymmärtää
4. Oivaltaa
5. Muistuttaa
6. Tuntee

Itselläni täyttyi tästä näytelmästä nämä kaikki kohdat.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

George Orwell ja Eläinten vallankumous

Tuli tämä hieno kirja taas käsiini, ja samaten mieleeni kyseisen kirjan hienoin sitaatti, ja se mitä se minulle tarkoittaa.

"Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisen olkapäillä"

Jättiläinen on yhteiskunnan selkäranka, juuri se mitä me olemme kaikella uhraamallamme tuottanut, ja se kuinka paljon olemme tehneet sen eteen, niin korkealla olemme, ja niin pitkälle tulemme näkemään.

Suomen jättiläisen olkapäillä olen nähnyt erittäin kauas - minulla on ollut tasavertainen mahdollisuus oppia asioita, nauttia yhteisöstä ilman suurta syrjintää, ja kokenut olevani osa yhteisöä nimeltä Suomi.
Valitettavasti kaikki eivät pääse Suomessakaan olkapäille, vaan joutuvat katselemaan kantapäiltä niitä, jotka näkevät maailman koko komeudessaan. Täten me, jotka olemme Suomen olkapäillä olemme velvoitettuja auttamaan niitä, jotka ovat tippuneet tai alunperin ovat kantapäillä.