sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 19

Eksistentialismin 3 maailmaa

1. Yksilön todellisuus
2. Yksilöiden jaettu todellisuus
3. Jaettujen todellisuuksien oma todellisuus

perjantai 4. marraskuuta 2011

Ajatuksia Wittgensteinista 1.0 atsinietsnegttiW aiskutajA

1.1 Kieli saavuttaa kaiken, minkä se voi saavuttaa
1.1.1 Kaikki entiteetit ovat substantiiveja
1.1.2 Kaikki adjektiivit ovat entiteettien attribuutteja
1.1.3 Verbit ilmaisevat entiteettien suhdetta toisiinsa
1.1.3.1 Partikkelit kertovat minkälainen suhde on kyseessä

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

lauantai 8. lokakuuta 2011

perjantai 30. syyskuuta 2011

Pakotettu essentia. Me ihmiset moraalisina agentteina

Jos synnyn laatikon sisälle, enkä näe koskaan sen ulkopuolista maailmaa. Voiko minua syyttää tyhmäksi, jos en a priori tajua ulkopuolisen maailman olemassaoloa?

Aivan kuten pituus on synnynäistä, johon ei voi vaikuttaa. Eikö sekin myös ole, että mihin ja mihin olosuhteisiin minut on heitetty (Dasein).


Jos joku kohtalonoikku tai vaikka jumala päättää mennä ajassa taaksepäin. Heittää minut USA:han ja synnyn George Bushin ja hänen vaimonsa lapsena. Silloinhan minä kuolen ja toinen hän syntyy. Ekistentiaalinen ajatusmaailmani siis aivan varmasti muuttuu. Emmekö voi siis sanoa, että me kaikki olemme ympäristömme tulosta?

Terminologiaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olemus


http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalinen_agentti

torstai 29. syyskuuta 2011

Estetiikasta

Mitä voimme sanoa estetiikasta? Itse ainakin sanon, ettei sitä voi käsittää kuin subjektiivisesti. Miten voimme kieltää toiselta tunteen, jossa hän kokee tietyn asian kauniiksi? Miten voimme todistaa objektiivisen kauneuden, kun emme voi katsoa esteettisyyttä kuin subjektiivisen silmin?

Kauneuden kokeminen on yllättävän paljon kokemuksista kiinni. Monet asiat näyttävät kauniilta juuri sen mukaan mitä itse on kokenut. Musiikkimaku  esim. muuttuu mitä enemmän kuuntelee musiikkia. Yleensä ne nuoruudessa kuunnellut ovat kaikkein huonompia omasta mielestään. Estetiikka itsellään on siis subjektiivisesti kehittyvä maku. Emme siis voi silti sanoa, että jollakin on parempi maku kuin toisella. Nauttiminen muiden takia on valehtelua itselleen ja hihnassa kulkemista. Et näe oikeata kauneutta tällä tavoin. Kaunis asia on kaunis vain niille, jotka sen näkee kauniina. Kaunis on siis tuntemus, ei ominaisuus. Kauneus ei ole itsessään missään. Me annamme joillekkin toisinsanoen kauneuden, mutta koska muut eivät näe objektille antamaasi kauneutta, sen kauneus on sinusta kiinni.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 16

Me ihmisinä emme kykene objektiivisuuteen, vaan olemme aina tuomittu kaiken tulkintaan subjektiivisesti. Täten "objektiivisesti" jonkun asian käsittely on silti subjektiivista käsittelyä, jossa vain pyritään objektiivisuuteen.

lauantai 13. elokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 15

Ei ole asiaa, joka ei vaatisi uskoa. Täten on järjetöntä falsifioida väitettä sillä, että se perustuu uskoon. Vain sen järkevyyttä, että on valinnut uskoa voidaan falsifoida.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 13

Oman järjen rajat ei ole edellytys ulkoisen maailman potentiaalille.

Moraalinen dilemma osa 1

Yksilö asuu omasta mielestään dystopiassa ja kyseiseen dystopiaan hyökkää hänen mielestään utopistinen valtio. Puolustaako hän kyseistä valtiota vai ei?

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 12

Filosofia on arkkitehtuuria ajatusten rakentamiselle.

perjantai 5. elokuuta 2011

maanantai 1. elokuuta 2011

Tieteen auktoriteetti

Tieteellä on nykyään liian vahva auktoriteetti asioissa. Auktoriteettia käytetään myös monessa tilanteessa väärin, varsinkin pseudotieteissä, kuten myös huuhaassa esim. homeopatiassa. Tieteellä on myös paradoksaalisesti liian heikko auktoriteetti. Tieteen auktoriteetin vahvuus on täysin yksilöiden mielivallan pyörteissä, sillä juuri vaikka homeopatiassa heidän tieteellä on vahva auktoriteetti, kun taas tätä asiaa tieteellisesti kritisoivalla on heikko auktoriteetti. Tietenkään homeopatia tutkimukset ovat väärillä keinoilla mitattua tiedettä, joten voidaan käydä keskustelua siitä, voiko tätä edes kutsua tieteeksi.

Tieteen vahva auktoriteetti on eniten esillä luonnontieteissä. Luonnontieteissä ainoa määritelmä totuudelle olisi, että se on koherentti. Ainoa mitä haetaan teoriasta on se, ettei se ole sisäisesti ristiriitainen ja että faktat ovat suurinpiirtein kunnossa, ellei teoria uudista faktoja. Juuri luonnontieteilijöiden pitäisi kritisoida oman asiantuntijuuden varjolla muiden teorioita objektiivisesti ja katsoa muidenkin lasien läpi kuin koherentismin. Tottakai tieteellisen filosofian ekspertit voivat yrittää löytää heikkoja kohtia, mutta harva kuitenkaan on verrattavissa oman alan asiantuntijoihin.

Pseudotieteissä tieteen auktoriteettia käytetään häikäilemättömästi väärin. Tutkimuksia tehdään subjektiivisesti, manipuloiden ja väritetysti. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, ettei esim. homeopatiasta voida saada tieteellisesti merkittävää tulosta, tällöin tulokset on pakko vääristää tai tehdä väärillä tavoilla. Tämä sitten taasen heikentää tieteen auktoriteettia, sillä tätäkin menetelmää ja tavoittelua kutsutaan tieteeksi. Itse kutsun näitä aina juuri sen takia pseudotieteiksi tai vain yksinkertaisesti huuhaa-tieteeksi.

Liian heikko auktoriteetti tieteellä on enimmäkseen tavallisten ihmisten piirissä, varsinkin uskovaisten. "Tiede on uskonto", on yksi tieteen häpäisykeinoista, vaikka maailmaa ymmärtäneenä sen näkee vähiten uskontona. Jos tiede taas on jollekin yksilölle uskontoon verrattavissa, tämä yksilö on hukassa oleva lammas, jota ei enää lasketa tieteen auktoriteettiin. Aivan kuten terroristia ei lasketa kristityksi, mutta katsotaan että tämä kuitenkin pyrkii olemaan sellainen. Tiede on siis kuin rakennuksista kumpuava yliopisto, se on emergentti, täten siihen väkisin liitetyt rakennukset heikentää kokonaisuutta. Aivan kuten yliopiston emergenttiin liitettäisiin läheinen bordelli.

Yksilön mielivallan pyörteissä tiede koetaan subjektiivisesti, siten miten se halutaan koettavan. Toisinsanoen se tutkimus, joka antaa miellyttävämmän tuloksen koetaan totuudeksi. Eli juot vaikka kaljaa paljon ja luet kahdesta eri tutkimuksesta, toisesssa puolletaan juomista ja toisessa varoitetaan. Kumman valitset?

Miksi tieteellä tulee olla vahva auktoriteetti? Koen itse, että kasvavassa maailmassa, jossa epäluulo ja kyseenalaistaminen kasvaa pisteeseen, jossa kaikki kokee luottamuspulaa tulee olla vahvoja auktoriteetteja joihin voi luottaa. Täten huuhaa-tieteiltä tulee viedä pois sana tiede. Täten itsekkin koen viimeisillä riveillä, että kutsunkin näitä vain pseudoiluksi ja huuhaaksi. Tieteen auktoriteetin kyseenalaistamista tulee olla, mutta mitä enemmän sitä vahvistaa, sen korrektimpaa tämä kyseenalaistaminen on.

Pahin virhe on kuitenkin liian nopeasti olettaa asioiden olevan huuhaata tai pseudoilua. Tämän takia tulee muistaa kärsivällisyys.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 10

Emme voi elää ilman elämänkatsomusta.

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 9

Ihmisten tekemättömyyden syy johtuu siitä, että he olettavat muiden tekevän.

Miksi eksistentialismi on välttämätöntä jokaiselle

Monesti kasvavan tietoisuuden ongelmana on itsestään irtautuminen. Mitä pitemmälle luetaan sitä, mitä meidän todellisuus on ja ihmisen psykologiaa, sitä enemmän vieraannumme itsestämme. Rupeamme hahmottamaan itseämme kolmasta persoonasta. Tottakai tunteet on yhä jäljellä, mutta nekin rupeavat olemaan tiedostettuja reaktioita. On tärkeää tietää mahdollisimman paljon ympäröivästä maailmasta ja saada selityksiä asioille, ilman sitä, mahdollistamme nykyajan ja tulevaisuuden pahuuden. Toisinsanoen pyrimme liialliseen objektiivisuuteen, vaikka me ihmiset toimimme taipumuksesta subjektiivisesti. Näemme itsemme ja muut olioina, joilla on tietty käyttäytymislaki ja ajattelutapa. Tunnemme kuinka mitättömiä olemme universumissa ja miten lopulta kaikki tuntuu niin turhalta. Näemme ihmissuhteet samalla tavalla kuin ruuan, ne ovat välttämättömiä ja ruokaa meille itsellemme.

Kuitenkin olemme ihmisiä kaikki. Me pystymme kokemaan maailman subjektiivisena ja objektiivisena. Tämä objektiivisuus tuntuisi olevan meidän eläimellisyys, mutta myös meidän aivot. Subjektiivisuus tuntuisi olevan meidän sydän, mutta myös meidän typeryytemme. Kumpi on parempi maailmalle, typeryys vai älykkyys? Samaa jatkaen, subjektiivisuus vai objektiivisuus? Samaa jatkaen, tunteet vai älykkyys? Tämä jako on epäreilu.

Meidän tulee osata yhdistää objektiivisuus ja subjektiivisuus, ilman kumpaakin tai toista voimme todeta olevamme hukassa. Miten sitten yhdistämme nämä? Se on jokaisen oma eksistentiaalinen tie löytöön. Löytöjä on monia, kuten teitä, jotka sinne vievät. Tämän takia oppaat ovat tärkeitä, vielä tärkeämpää on se, ketä nämä oppaat ovat. Löytömme on joko turmio tai pelastus, tai jotain siltä väliltä.

Tien alkuun minä päädyin, etsiäkkö vai jäädä mietin, kuitenkin viitan eteenpäin näin vievän. En voinut mennä taaksekkaan päin? Matkaan täten lähdin, näin monta viereisillä teillä, jotkut eksyksissä olivat, eivät nähneet teitä, vaikka jalkojensa alla olivat. Jotkut tiet olivat lyhyempiä kuin toiset, toiset tiet taas näyttivät menevän umpikujaan, jotkut olivat kapeita ja toiset leveitä. Itse tunsin kulkevani pisintä tietä, lyhyt tie houkuttelevalta näyttikin. Kesken matkaa oppaan sain, hän sisältä valoa toi, tieni selvemmältä näytti näin. Matkani on vielä kesken, lyhyet tiet kokeiltu on, pitkään kuitenkin jäin. Päämääräni kaukana vielä on. Tulenkohan koskaan perille?

torstai 28. heinäkuuta 2011

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 5

Jos ihminen on duplikoitu ilman, että hän on huomannut ja hän ei huomaa elämässään mitään eroa. Voimme sanoa, ettei kloonaaminen pidennä elämäämme.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Unohdettu totuus


Ihmiskunnassamme on yksi unohdettu totuus, totuus joka aina välillä tulee mieleemme, mutta katoaa sieltä hetkittäin. Totuus, joka määrittelee mihin suuntaan ihmiskuntamme menee ja mitä olemme. Se totuus, joka voi olla jokaisen ihmisen ainoa keino saada paras itsestään ja olla oikeasti muutakin kuin älykäs eläin. Jos emme koskaan luovuta, emme koskaan luovu toivosta, emme koskaan luovu toisistamme, emme koskaan luovu itsestämme, emme koskaan luovu luopumisesta. Vain silloin olemme saavuttaneet sen pisteen, jolloin voimme kutsua itseämme ihmisiksi. Ihminen ei käytä toista hyväkseen, vaan auttaa toista. Ihminen ei ajattele vain hyötyä, vaan keinoja millä se saavutetaan. Ihminen ei ajattele moraalia vain tapana saada hyväksyntää omille teoilleen, vaan sen takia että on oikein tehdä niin. Ihminen ei ajattele mitä voi tehdä itselleen, vaan mitä voi tehdä muille. Ihminen ei ohittele muita, silloin hän ohittaa itsensä. Ihminen ei mene muiden yläpuolelle, vaan kaikki on häntä itseään. Kun me tajuamme, ettemme ole kenenkään yläpuolella, vasta silloin voimme olla muiden yläpuolella, tipumme heti takaisin, jos emme pyri saamaan muita samalle tasolle. Silloin me kaikki olemme samalla tasolla, ja voimme puhua ihmiskunnasta.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 4

Täydellisyyttä ei voi olla. Aina kun annat jollekkin oliolle attribuutin, niin sille on aina jokin näkökulma jonka mukaan se on epätäydellinen.

torstai 26. toukokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 3

Me olemme peilejä, joiden heijastus vaikuttaa muihin peileihin ja niiden heijastus meihin. Näin ollen kehitymme jatkuvasti tiettyyn suuntaan ja voidaan sanoa, että ajan henki on läsnä.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 2

Intuitio ei voi olla argumentti asian puolesta tai vastaan, sillä sellaista argumenttia ei voi kumota eikä todeta.

Lyhyitä aatteita maailmasta osa 1

Ainoa tapa varmistua tietämättömyydestään, on luulla tietävänsä kaiken.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Lyhyitä aatteita yhteiskunnasta osa 10

Tekemällä kaikki yhteiskunnan yksilöt onnelliseksi, tuhoaa heidän motiivin kehittää yhteiskuntaa.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Lyhyitä aatteita yhteiskunnasta osa 9

Täydellisen vapauden yhteiskunta on anarkia, mutta anarkiassakin vahvalla on mahdollisuus suurempaan vapauteen kuin heikommalla. Emme pysty rikkomaan vapauden kahleita, mutta voimme pyrkiä muuttamaan kahleiden muotoa ja ominaisuuksia.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lyhyitä aatteita yhteiskunnasta osa 8

Moraaliset vääryydet eivät voi periytyä yhteiskunnalta tai perheeltä jälkeläiselle, jos näin tapahtuu, kyse on vain verenhimoisesta kostosta, ilman minkäänlaista moraalista oikeutusta.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lyhyitä aatteita yhteiskunnasta osa 7

Kansalainen ei voi olla ylpeä omasta rodustaan/valtiostaan/perimästään, sillä ylpeys on asia, jonka kansalainen voi saavuttaa vain omilla saavutuksillaan. Syntyminen ei ole saavutus, se on vain tapahtuma.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 6

Hallintomuoto, joka pyrkii täydellisyyteen saavuttaa sillä pyrkimyksellä epätäydellisyyden.

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 5

Yhteiskunta, joka ei ajattele rikollisten kuuluvan itseensä, on voima joka luo rikollisia yhteiskuntaan.

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 4

Kansalaisten passiivisuus vie valtion kohti autoritääristä hallintoa, kansalaisten aktiivisuus vie sen kohti demokratiaa.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 3

Kun Yhteiskunta luo maailman, jossa jokainen voi vain saavuttaa yhtä paljon hyvinvointia kuin toinenkin, ei kenelläkään ole syytä tai mahdollisuutta kateuteen tai ahneuteen.

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 2

Yhteiskunnan tulee koostua mahdollisimman laajasta valikoimasta ihmisiä, jos kaikki ajattelemme samoin, ideamme eivät kehity, eivätkä tule haastetuksi jokaisesta näkökulmasta.

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 1

Yhteiskunnan jäsenillä on velvollisuus pyrkiä mahdollisimman hyvään tietoisuuteen ympäröivästä maailmasta, kunhan se ei rajoita tai sulje omien taitojen suuntaamaa kutsumusta, mutta yhteiskunnan jäsentä ei tule tähän pakottaa, vaan tämän tulisi olla hallinnollisen jäsenen tavoite.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Korruptoitunut demokratia vai hyvin hallittu diktatuuri?

On aihe, josta voisin kirjoittaa tuhansia sivuja, mutta eiköhän tässä lyhyen tekstin internetmaailmassa suostuta vain + ja - tyyppiseen lateluun ja basic höpötykseen.

Korruptoituneella demokratialla tarkoitan politikkoja, joita kiinnostaa vain raha ja valta, jotka mielistelyn ja tunteisiin vetoamisella ovat saaneet kansan puolelleen. Hyvin hallitulla diktatuurilla tarkoitan, että on valtio jossa on erittäin laajakatseinen, hyvä hallitsija ja pitää hyvin hallinnassa omaa valtiotaan, eli kyseessä on valtio, jota me kutsuisimme hyvinvointivaltioksi.

Korruptoitunut demokratia vs. Hyvin hallittu diktatuuri

Jokainen demokratia tässä maailmassa on enemmän tai vähemmän korruptoitunut, kuten meidän Suomikin, jota vähän aikaa sitten pidettiin vähiten korruptoituneena maana. Suurimman osan korruptiosta aiheuttaa kapitalistinen markkinatalous, mutta ei se olematonta ollut Neuvostoliitossakaan, siellä kyseessä oli erilainen sisäinen korruptio.

Demokratia on tietynlainen abstrakti kasvi, jonka kasvusuuntaan vaikuttaa ihmiset. Eli mihin suuntaan ihmiset antavat demokratian mennä, jos emme seuraa tapahtumia ja emme ole kiinnostuneita politikkojen maailmasta, luomme politikoille oven, jonka sisällä he voivat käyttää populismia ja korruptoitua kansan tietämättä. Mitä pitemmälle juuret kasvavat tähän suuntaan, sitä enemmän maamme päätöksiä ohjaa ahneus, ei halu. Korruptoituneet politikot myös pyrkivät tekemään tästä kuopasta mahdollisimman suuren, kuten meillä nyt olisi esim. Ylen lakkauttaminen tai yksityistäminen. Kun emme voi saada puolueetonta tietoa politikoista, emme voi tietää miten meidän pitäisi ohjata meidän demokraattisia voimia.

Demokratian ongelmia on se, että demokratiassa elää passiivisia nihilistejä, joita ei kiinnosta elämänmeno vaan mikä kännykkä on kädessä, ja kuinka paljon rahaa lompakossa, valtiossa on ongelmakohtia vasta sitten, kun ongelmat osuvat omaan nilkkaan. Myös nukkuvien ihmisten puolue on voittanut miltei jokaisissa vaaleissamme, mitä on järjestetty, eli meidän tulisi nukkua.

Demokratia on perusajatuksena hyvä, mutta kysymys herää ovatko ihmiset liian typeriä osatakseen ymmärtää sitä, demokratiassa moni sen kansalainen tuntuu sanovan, että oma ideologia on se kaikkein oikein ja kaikkien tulisi ajatella näin, muuten tämä valtio on ihan perseestä. Vaihtaisin kuitenkin heidän sanansa "ideologia" sanaan "näkökulma". Sillä vaikka me ihmiset olisimme kaikki samasta muotista tehty, meidän näkökulma määrittää miten ajattelemme asioista, olemme nimittäin nähneet asioita mitä kaikki muut eivät välttämättä ole. Täten kukaan, joka olisi vaikka maailman älykkäin ihminen, ei ole oikeassa, sillä hänen älykkyytensä ei tuo hänelle lisää silmiä eli havainnoillisia näkökulmia.

Demokratia

+ Kaikkien ihmisten mielipiteet otetaan konkreettisesti huomioon, eli tasavertaisuus
+ Asioihin on monta eri näkökulmaa
+ Demokratialla on historiallisesti saavutettu parhaiten hyvinvointivaltio (esim. pohjoismaat)
+ Sotaisuus on vaikeampaa toteuttaa tällä hallintomuodolla kuin diktatuurilla


- Päätökset syntyvät ja konkretisoituvat hitaasti
- Korruptio
- Kansalaisten kiinnostamattomuus, eli nukkuvien puolue voittaa aina
- Politikon vaalirahan suuruus kompensoi tämän osaamattomuuden
- Ihmiskunnassa on enemmän "typeriä" kuin "viisaita" ja valistuneita, joten valistumaton näkökanta voittaa
- Populismi, politikko ei tee mitään konkreettista, kunhan vetää savuverhon äänestäjien silmille ja puhuu paljon



Muutama paradoksi

- Ihmiset äänestävät enemmistöllä diktatuurin
- 51 % haluaa tappaa 49%
- Enemmistö ei äänestä, nukkuvan puolueen kannatus yli 50%

Muutama vahva argumentti puolesta

- Vaikka tulta voidaan käyttää tuhopolttoon, se on silti meillä käytössä ja hyödyllinen
- Mitä enemmän näkökulmia meillä on, sen paremmin tulee esille idean ongelmakohdat
- Jos emme voi sanoa mikä on universaali totuus, niin eikö demokratia ole ensimmäisenä askeleena tarvittava?

Tästä pääsemmekin aiheeseen hyvin hallittu diktatuuri, eli jos kyseisellä valtiolla menee paremmin kuin tällä demokratialla, niin miten meidän tulisi suhtauta siihen? Jos typerien ihmisten puolue on isoin puolue demokratiassa, niin päätöksetkin ovat typeriä. Kyseisen hallituksen diktaattori on siis lempeä ihminen, jolla on paljon karismaa, hän punnitsee jokaisen päätöksen minkä tekee, kuunnellen muiden ihmisten mielipiteet ensin. Hän ei tee typeriä päätöksiä ja osaa tehdä kompromissit. Eli periaatteessa ihmisten mielipiteet päätyy diktaattorille, joka tekee parhaimman mahdollisimman päätöksen niiden pohjalta. Eli sananvapaus olisi. Ongelmana on, ettei meillä ole käytännön esim. tästä hallinnon muodosta, joten hyöty jää teoreettiseksi. Ongelmana on myös se, kuka jatkaa diktaattorin perintöä, onko seuraava diktaattori samaa tasoa kuin Mussolini?

Diktatuuri

+ Vähäinen korruptio
+ Asiantuntevuus päätöksien teossa
+ Hallinto on tasaista diktaattorin elinkaaren aikana
+ Saavutuksilla on suurempi potentiaali toteutua

- Diktaattoritkin on ihmisiä
- Sotaisuus erittäin helppoa
- Ihmiset eivät ole tasavertaisia
- Näkökulmia saadaan, mutta hallitsijan on varmasti vaikea omaksua kaikkia
- Jos hyvä hallitsija kuolee, mitkä ovat takuut että seuraava on hyvä?
- Käytännön esim. puuttuvat

Muutama vahva argumentti puolesta

- Laivaa ei voi ohjata matkustajien äänien perusteella
- Jos kansa demokraattisesti on halunnut diktatuurin

Jätän valinnan itse ihmiselle päätettäväksi. Mielestäni kaikki hallintomuodot voivat onnistua, mutta koen ideologisesti oikeaksi demokratian, sillä kaikkien ihmisten tulisi olla tasavertaisia, vaikka epäkohtia olisi, tulisi ennemmenkin puuttua epäkohtiin, eikä heittää koko ideaa roskakoriin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Äänestyksestä

Otsikoissa on viime aikoina pyörinyt galluppeja perussuomalaisten jatkuvasta noususta, ja gaussin käyrän mukaisesti ei ole pitkä matka enää suurimpien puolueiden joukkoon. Gallupeiden julkaisussa ei kuitenkaan oteta huomioon, että jatkuva syöttäminen siitä kuinka perussuomalaiset kipuavat kärkeen lisää heidän suosiotaan. Ihmiset haluavat olla voittajien leirissä, kukaan ei halua että oma ääni menee hukkaan, vaan äänejä keinotellaan.

Millä perussuomalaiset menevät eteenpäin? Muutoksen voimalla, mikä olisikaan parempi lupaus kuin luvata muutosta. Kuinka monta kertaa radikaalit mielipiteet omaava, muita puolueita halveksiva ja muutosta lupaava puolue on saavuttanu kansan suosiota? Ja kuinka paljon kyseiset puolueet on välttänyt sanovansa mitä konkreettisia asioita he tekevät? "Korjaamme maahanmuuton, korjaamme kaksikielisyyden". Aiheet ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten sanaharkkaa ihmisissä, ja ne luvataan korjata, tapaa tai keinoa ei mainita.

Olisivatko perussuomalaiset näin suosittuja, jos meillä ei olisi ollut vaalirahakohua? Olisivatko perussuomalaiset näin suosittuja, jos muiden puolueiden politikot eivät pitäisi asemaansa itsestäänselvyytenä tai ilman kohua Matti Vanhasesta?

Politikot ovat aina kautta aikojen yrittäneet vedota ihmisiin, ota politikko myyjästä, eli kaiken sanahelinän välistä yritä löytää mitä hän konkreettisesti sanoo. Kuinka monta kertaa luotettavaksi luulemasi myyjä onkin huijannut sinua sanahelinällä, ja olet tuntenut olosi petetyksi jälkeenpäin?

Äänestä oikein, älä sen takia koska muutkin äänestävät, vaan koska sinä koet valitsemasi ehdokkaasi omaksesi. Äänesi ei mene hukkaan, vaikka ehdokastasi ei valittu. Kuinka moni auttaa kaatunutta ihmistä, jos kaikki ajattelee: "Ei minun tarvitse tuota auttaa, kyllä joku noista muista nostaa hänet ylös".

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kaksikielisyydestä

Viime aikoina on taas ollut erittäin paljon puhetta Suomen kaksikielisyydestä. Kysymyksiä on erityisesti herännyt siitä, että miksi se on koulussa pakollista, kuten myös ylipäätään ruotsin kielen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Sammakoita myös on lennellyt paljon, ja aivan käsittämättömiä argumentteja ruotsin kielen pakottamisen puolesta. Hassuinta on se, kuinka jatkuvassa ristiriidassa tuntuvat suomenruotsalaisten argumentit olevan.

1. "Pakkoruotsi on perusteltua, siinä missä on pakkomatematiikka tai pakkobiologia."

Ehkä argumenteista kaikista käsittämättömin, kykenisin vain ymmärtämään tämän huumorilla, mutta se ei edes ole huumoria... Matematiikan hyödyllisyyden vertailu ruotsin välillä ei kestä kovin kauaa vertailua ennenkuin huomaa kummalla ei pysty edes selviämään elämässä. Joten en vastaa edes tämän enempää, jos tästä ei itse pysty ymmärtämään syytä, niin lyön kyllä hanskat tiskiin.


2. "Ruotsinkielen lukeminen on yleissivistystä."

Miksi juuri ruotsin? Jos vetoamme historiaan, niin saamen kielen lukeminen olisi yleissivistävämpää, mutta emme lue sitä koska erittäin harva kommunikoi sillä tavalla, siitä ei ole siis hyötyä.

3. "Ruotsinkieltä vaaditaan työpaikoissa ja valtion virkamiesten tulee osata ruotsia"

Se, että me valtiossa teemme _väkisin_ ruotsin kielestä käytännöllisemmän kuin se todellisuudessa on, ei tarkoita että ruotsinkielen osaamattomissa kansalaisissa olisi ongelma, vaan valtiossa. Suomessa käy vuosittain 10x kertaa enemmän venäläisiä vuodessa kuin täällä on suomenruotsalaisia, kaupassa työskentelevät palvelevat siis venäläisiä paljon enemmän kuin suomenruotsalaisia.


4. "Suomenruotsalaisten kanssa tulee kommunikoida ruotsiksi"

Eli suomenruotsalaiset ovat korkeammassa asemassa kuin suomalaiset?

5. "Pitäähän suomenruotsalaistenkin opetella pakkosuomea"

Kuvitteleeko kukaan suomenruotsalainen pystyvänsä pärjäämään millään tavalla Suomessa ilman suomenkielen osaamista, ellei tietenkin elä lopun elämäänsä Mustasaaressa.

6. "Suomi on pitkään ollut kaksikielinen maa"

Millä tavalla se kuinka pitkään joku asia on ollut olemassa oikeuttaa sen? Periaatteessa Suomi voisi nykyään olla kolmekielinen maa, meillä oli aikanaan pakkovenäjä, mutta suomalaiset kapinoivat sen pois. Pakkovenäjää olisi muuten helpompi perustella kuin suomenruotsia.


I rest my case.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Ainoa

Monesti mietimme, että oma maailmankatsomuksemme tai poliittinen näkökantamme on oikea. Eli uskomme, että juuri se sosialismi on ainoa tapa politiikassa ja sen pitäisi olla ainoa poliittinen aate, tai dualismi on ainoa oikea filosofinen aatesuuntaus. Mutta jos mietimme siltä kannalta asiaa, että kaikki politikot ajattelisivat vain työväen etua, niin mihin jäisi kritisoijat? Eihän demarit ymmärrä yhtä hyvin taloudellista näkökulmaa kuin kokoomus, eikä taas kokoomus ymmärrä yhtä hyvin kuinka työväkeä tulisi kohdella. Perussuomalaiset, populisteja vaikka ovatkin, kyseenalaistavat kuitenkin loppujenlopuksi kaiken muiden puoleiden politiikasta, joka tuo vastaäänen kaikkeen politiikkaan. Jos meillä olisi eduskunnassa kuin yksi puolue, ei osattaisi katsoa asiaa eri näkökulmista.
Jos vaikka mietimme asiaa hesarin mielipidepalstaa apuna käyttäen, yleisin tapa miten keskustelu alkaa on että joku kirjoittaa ensimmäisen mielipiteen jostain asiasta, jonka jälkeen joku vastaa siihen osoittamalla sen ongelmakohdat ja miltä asia vaikuttaa hänen omasta näkökulmastaan ja sitten taas joku vastaa siihen jne. Tämähän skenaario ei yleensä pääty minkäänlaiseen lopputulokseen, vaan jokainen esittää omasta näkökulmastaan oikean vastauksen. Voitaisiin melkein sanoa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, mutta sillä erotuksella että näemme asiat omasta näkökulmastamme joka johtaa erilaisiin valintoihin,

Jokaisen ihmisen mielipide on arvokas, ja pitäisi tullaa kuulluksi.

Ajatuksillisessa valistuksessa ei pitäisi koskaan olla päämääränä ainoata tapaa ajatella tai nähdä asioita.