perjantai 30. syyskuuta 2011

Pakotettu essentia. Me ihmiset moraalisina agentteina

Jos synnyn laatikon sisälle, enkä näe koskaan sen ulkopuolista maailmaa. Voiko minua syyttää tyhmäksi, jos en a priori tajua ulkopuolisen maailman olemassaoloa?

Aivan kuten pituus on synnynäistä, johon ei voi vaikuttaa. Eikö sekin myös ole, että mihin ja mihin olosuhteisiin minut on heitetty (Dasein).


Jos joku kohtalonoikku tai vaikka jumala päättää mennä ajassa taaksepäin. Heittää minut USA:han ja synnyn George Bushin ja hänen vaimonsa lapsena. Silloinhan minä kuolen ja toinen hän syntyy. Ekistentiaalinen ajatusmaailmani siis aivan varmasti muuttuu. Emmekö voi siis sanoa, että me kaikki olemme ympäristömme tulosta?

Terminologiaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olemus


http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraalinen_agentti

torstai 29. syyskuuta 2011

Estetiikasta

Mitä voimme sanoa estetiikasta? Itse ainakin sanon, ettei sitä voi käsittää kuin subjektiivisesti. Miten voimme kieltää toiselta tunteen, jossa hän kokee tietyn asian kauniiksi? Miten voimme todistaa objektiivisen kauneuden, kun emme voi katsoa esteettisyyttä kuin subjektiivisen silmin?

Kauneuden kokeminen on yllättävän paljon kokemuksista kiinni. Monet asiat näyttävät kauniilta juuri sen mukaan mitä itse on kokenut. Musiikkimaku  esim. muuttuu mitä enemmän kuuntelee musiikkia. Yleensä ne nuoruudessa kuunnellut ovat kaikkein huonompia omasta mielestään. Estetiikka itsellään on siis subjektiivisesti kehittyvä maku. Emme siis voi silti sanoa, että jollakin on parempi maku kuin toisella. Nauttiminen muiden takia on valehtelua itselleen ja hihnassa kulkemista. Et näe oikeata kauneutta tällä tavoin. Kaunis asia on kaunis vain niille, jotka sen näkee kauniina. Kaunis on siis tuntemus, ei ominaisuus. Kauneus ei ole itsessään missään. Me annamme joillekkin toisinsanoen kauneuden, mutta koska muut eivät näe objektille antamaasi kauneutta, sen kauneus on sinusta kiinni.