sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Loputon diskursiivinen regressio

Jokaisella ihmisellä on tarve perustella heidän nykyinen tilanne monella eri tavalla:

1) Toimin oikein, muut toimivat väärin
2) Muut pakottivat minut tähän
3) Tämä on paras kaikista mahdollisista maailmoista minulle
4) En osaa/pysty toimimaan muutoin, tämä on vain minun luonteeni/persoonani/identiteettini

Sitten he ottavat joko yhden ylläolevista tai tekevät sekoituksen. Sen jälkeen heillä on propositio X. Tämän jälkeen he rakentavat rationaalista perustaa sille, että miksi X olisi oikea propositio:
1 Proposition X tulee olla totta
1.1 On evidenssi Y, jonka potentiaali on kumota X
1.11 Evidenssi Y on virheellinen, koska se ei vahvista X proposition olemassaoloa
1.2 Evidenssi A:lla on potentiaali kumota evidenssi Y
1.21 Evidenssi A on totta, koska se vahvistaa X:n olemassaolon

Tämä on loputon kehä, joka purkautuu vasta silloin, kun X kyseenalaistetaan päätymättä ikuiseen regressioon.

torstai 27. syyskuuta 2012

Optimistinen mututuntuma

1. Keinotekoiset asiat hoitavat työn
                1.1 Osa ihmisistä hoitaa/valvoo keinotekoisten asioiden toimivuutta
2. Ihmisten työ koostuu itsensä kehittämisestä/opiskelusta
3. Perustulo kaikilla
                3.1 Perustulon summa määräytyy itsekehityksen/opiskelun/aseman mukaisesti


maanantai 17. syyskuuta 2012

Loppuni?

En tiedä,
mutta ajattelin elää muiden kautta rakkaudella, saavuttaen elämän kiistämättömän kauneuden, kuihtuen lopulta hymy huulillani kohti tyhjyyttä.
kuolemaa.
Kohti loppua ikuista.

perjantai 31. elokuuta 2012

Tulevaisuuden murkut

Olemme tällä hetkellä kaikki eksistentiaalisessa kriisissä. Pakenemme itseämme. Pakenemme todellisuutta. Pakenemme toisia. Pakenemme tulevaisuutta. Pakenemme pakenemista. Pakenemme vastuuta. Pakenemme vankeutta.

Olisiko aika lopettaa pakeneminen ja kohdata asiat, niin kuin ne ovat? Vanhenet. Kuolet. Sairastut. Tulet rumaksi. Läheisesi kuolee. Tunnet surua. Sinulla ei ole aina hauskaa. Voit epäonnistua. Läheisesi voi epäonnistua. Voit elää merkitysetöntä elämää.

Mutta.

Entä sitten?

Itse tehty ruoka maistuu paremmalta. Itse tehty elämä tuntuu paremmalta.

Olemme murrosiässä, niinhän kaikki on. Valitettavasti meidän murrosiälle ei näy vielä loppua.

Olemme tulituksen alla. Otatko luodit vastaan? Väistätkö luoteja? Uhraudutko muiden vuoksi? Kiellätkö olevasi tulituksen alla?

Otin luodit vastaan, väistin luoteja, otin toisen puolesta luodin vastaan ja kielsin olevani tulituksen alla.

perjantai 3. elokuuta 2012

Positiivisen sosiaalisuuden normatiivi


Ihmisten kommunikaatiossa on tietynlainen positiivisuuden normi, jota halutaan ylläpitää monesta syystä. Vakavat aiheet ovat yleensä hyväksyttäviä vain ironisessa ja positiivisessa mielessä. Yleensä aiheiden oletetaan sisällyttävän arkisia jokapäiväisiä asioita tai hauskoja juttuja. Tälle sosiaaliselle säännölle on poikkeuksena se, että jos aihe on toisen omaa alaa tai muuten vain kyseiselle henkilölle kiinnostava aihe.

Normin ylläpidon syihin lukeutuu monenlaisia asioita, joista osa riippuu yksilöstä ja/tai tilanteesta. Yksilö voi kokea tietyt ihmiset ”tunnelman latistajina” tai yksilön kyvykkyyttä uhkaavina. ”Tunnelman latistajat” ovat yleensä extroverttiyteen taipuvia ihmisiä, jotka eivät suhtaudu kevytmielisesti asioihin tai ylipäätänsä pidä kevytmielisistä asioista. Yksilön kyvykkyyttä uhkaavat henkilöt ovat yleensä ihmisiä, jotka pyrkivät joko tahattomasti tai tahallisesti osoittamaan omaa kyvykkyyttään.

torstai 2. elokuuta 2012

Individualismi ja sen ironia


Individualismi aatesuuntauksena korostaa ihmisen yksilöllisyyden merkitystä. Individualismissa koetaan, että ihmisen tulee pystyä olemaan autonominen itsensä kautta, eikä yhteisön tai valtion. Individualismissa on yksi perusteellinen ironia. Tämä ironia tulee siitä, että individualismissa joukko ihmisiä on yhden ideologian ja arvon alla. Asia ei kuitenkaan ole paradoksinen siinä mielessä, että kommunisti kannattaisi kapitalismia. Emme voi tehdä sellaista premissiä, että jos aate ei ole ehdoton se on paradoksi. Tämän takia on osuvampaa sanoa individualismin perustusta ironiseksi.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Ateismin poliittinen metodi dynaamisessa ja kollektiivisessa diskurssissa

Ateismi ei ole kovin huudossa oleva asia, tälle on lukuisia syitä. Yksi näistä syistä on se, ettei ateismi ole mikään kollektiivinen instituutio, vaan hajainen ideologinen soppa, johon kuuluu yksilöitä laidasta laitaan. Haluaisin nyt kuitenkin keskittyä itse poliittiseen metodiin.

Aluksi jaan ateistit mielivaltaisesti kahteen eri kategoriaan: aktiiviset ateistit ja passiiviset ateistit. Aktiiviset ateistit pyrkivät tuomaan esille omaa ideologiaansa omasta aloitteestaan. Passiiviset ateistit tuovat tätä esille jos heidät siihen haastetaan, tai pitävät asian täysin omana tietonaan. Yleensä ateismin konnotaatiot liittyvät lähes täysin aktiiviseen ateistiin ja aktiiviset ateistit liitetään ateismin semantiikkaan. Poliittisessa metodissa olisi hyvä tuoda esille juurikin näiden passiivisten ateistien olemassaolo, joka toisi paljon lämpimämmän kuvan ateismista.

Aktiivisten ateistien olisi hyvä huomioida heidän aktivismissa, että polemiikki on asiaa kohtaan, ei itse kohdetta. Moni ateisti on luultavasti sitä mieltä, ettei ongelmana ei ole uskovaiset vaan uskonto. Tämä ei kuitenkaan näy heidän ulosannissaan, vaan se on pikemminkin paasaava diskurssi asettaa toinen itsensä alapuolelle. Vähintään tämä on se kuva, jota ne "muut" saavat ateismista.

Kyseessä on kysymys siitä mikä on ateistin tavoite. Parhaiten saavuttaa passiivis-agressiivisella tavalla, joka ei kuitenkaan koe olevansa toisen yläpuolella. Voimme miettiä, että kuinka paljon Kokoomus saisi ääniä jos he toteaisivat "olette vain liian tyhmiä tajuamaan kapitalismia, menkää pois".


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sosiaaliset pelit

Sosiaaliset pelit, nuo saatanat.

Mitä tarkoitan sosiaalisilla peleillä? Sosiaaliset pelit ovat pelejä, joissa pelataan tietyllä pelaajamäärällä, tietyssä paikassa, tietyillä säännöillä ja tietyillä motiiveilla. Sosiaalisia pelejä on monenlaisia. Yksi näistä on "kenellä on isommat kivekset".

Pelaaja Erkki ja Petteri aloittavat kyseisen pelin.
- "Tiesitkös, että minä nostan penkistä ainakin 150kg!", toteaa Erkki isolla äänellään.
- "Enpäs tiennytkään tuota, mutta minäpä riipasin 2 pulloa leiskaa tuossa viikonloppuna", toteaa Petteri.

No eipä mennä tämän pidemmälle. Kummatkin herrat tietävät, että kumpikin puhuu paskaa. Erkki aloitti tämän kyseisen sosiaalisen pelin, kun hän totesi kuinka isot kivekset hänellä on. Petterin oli pakko osallistua tähän peliin, sillä jos hän ei osallistuisi, silloin hän häviäisi pelin ja hänellä olisi pienet kivekset.

Sosiaaliset pelit ovat hyvinkin kytköksissä meidän egoon. Näitä sosiaalisia pelejä harrastetaan jatkuvasti erityisesti yritysmaailmassa. Pomon pitää todistella erinäisin vittuiluin, kuinka helvetin hieno ihminen hän on ja miten hän ansaitsee ajaa bemarilla paskat ihmisten niskaan sadesäällä. Yritysmaailmassa ei kiinnosta se, eteneekö yritys vaan, että meneekö toisella paskemmin kuin sinulla. Tottakai myös se, että onko sinulla isoimmat kivekset. Kokouksissa ideoiden pitää tulla niiltä oikeilta tyypeiltä. Sinun tulee ansaita kunnioitus, jotta heittämäsi ideat ei mene toisesta korvasta ulos.

Se siitä katkerasta avautumisesta. Sanon kuitenkin sen, että nykyinen yhteiskuntamme harrastaa miljoonia turhia ja merkityksettömiä sosiaalisia pelejä, joilla ei edesauteta kenenkään etua.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Etsitkö etsimätöntä?

Onni, ei tuo sitä.
Et löydä sitä.
Etsitkö silti?
Älä etsi
Etsit jotain mitä et tunne
Etsit jotain mitä et tiedä
Etsit jotain mitä et ymmärrä
Katso
Et näe mitään
Kuuntele
Et kuule mitään
Haista
Et haista mitään
Tunne
Et tunne mitään
Sitä ei ole
Huomaatko
Että
Sinä olet
Lakkaa siis etsimästä

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kaiken kaikkiaan

Ihmisessä on jotain vikaa ajatellessaan, että lasi on puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Lasissa on puoli lasillista vettä, ei sen vähempää, ei sen enempää.
Sama koskee elämäämme.
Meitä itseämme. Toisiamme. Maailmaa.
Olet vain mitä olet, et mitä kuvittelet.
Kuvittele, niin olet kahta.
Ajattele, niin olet yhtä.
Puhu, niin olet toiselle.
Mykisty, niin olet vain itsellesi.
Ihaile, niin olet maailmalle.
Mitä oletkaan.
Olet.

torstai 12. tammikuuta 2012

Mitä ei ole olemassa?

Aina kysytään mitä on olemassa, miksi ei kysytä mitä ei ole olemassa? Varmaankin sen takia, että siitä on järjetöntä puhua. Mielenkiintoista on se, etten pysty keksimään asioita joita ei ole olemassa. Olemassaolevuudella tarkoitan sitä, että niistä voisi puhua. Entiteetti on kaikista löysemmässä määritelmässään 'se' mistä voi puhua. Täten jos mainitsisin jonkin olemattoman, olisi se olevainen koska puhuin siitä. Pyöreä kolmio on entiteetti, vaikka onkin paradoksaalinen sellainen. Voin siis vain todeta loogisesti epäolevaisen joukon:



Y : siitä voi puhua
A : entiteetti
X : ei olemassa oleva

∀(A) ⊨ Y → A ¬⊨ Y  → A ⇔ X