perjantai 31. elokuuta 2012

Tulevaisuuden murkut

Olemme tällä hetkellä kaikki eksistentiaalisessa kriisissä. Pakenemme itseämme. Pakenemme todellisuutta. Pakenemme toisia. Pakenemme tulevaisuutta. Pakenemme pakenemista. Pakenemme vastuuta. Pakenemme vankeutta.

Olisiko aika lopettaa pakeneminen ja kohdata asiat, niin kuin ne ovat? Vanhenet. Kuolet. Sairastut. Tulet rumaksi. Läheisesi kuolee. Tunnet surua. Sinulla ei ole aina hauskaa. Voit epäonnistua. Läheisesi voi epäonnistua. Voit elää merkitysetöntä elämää.

Mutta.

Entä sitten?

Itse tehty ruoka maistuu paremmalta. Itse tehty elämä tuntuu paremmalta.

Olemme murrosiässä, niinhän kaikki on. Valitettavasti meidän murrosiälle ei näy vielä loppua.

Olemme tulituksen alla. Otatko luodit vastaan? Väistätkö luoteja? Uhraudutko muiden vuoksi? Kiellätkö olevasi tulituksen alla?

Otin luodit vastaan, väistin luoteja, otin toisen puolesta luodin vastaan ja kielsin olevani tulituksen alla.

perjantai 3. elokuuta 2012

Positiivisen sosiaalisuuden normatiivi


Ihmisten kommunikaatiossa on tietynlainen positiivisuuden normi, jota halutaan ylläpitää monesta syystä. Vakavat aiheet ovat yleensä hyväksyttäviä vain ironisessa ja positiivisessa mielessä. Yleensä aiheiden oletetaan sisällyttävän arkisia jokapäiväisiä asioita tai hauskoja juttuja. Tälle sosiaaliselle säännölle on poikkeuksena se, että jos aihe on toisen omaa alaa tai muuten vain kyseiselle henkilölle kiinnostava aihe.

Normin ylläpidon syihin lukeutuu monenlaisia asioita, joista osa riippuu yksilöstä ja/tai tilanteesta. Yksilö voi kokea tietyt ihmiset ”tunnelman latistajina” tai yksilön kyvykkyyttä uhkaavina. ”Tunnelman latistajat” ovat yleensä extroverttiyteen taipuvia ihmisiä, jotka eivät suhtaudu kevytmielisesti asioihin tai ylipäätänsä pidä kevytmielisistä asioista. Yksilön kyvykkyyttä uhkaavat henkilöt ovat yleensä ihmisiä, jotka pyrkivät joko tahattomasti tai tahallisesti osoittamaan omaa kyvykkyyttään.

torstai 2. elokuuta 2012

Individualismi ja sen ironia


Individualismi aatesuuntauksena korostaa ihmisen yksilöllisyyden merkitystä. Individualismissa koetaan, että ihmisen tulee pystyä olemaan autonominen itsensä kautta, eikä yhteisön tai valtion. Individualismissa on yksi perusteellinen ironia. Tämä ironia tulee siitä, että individualismissa joukko ihmisiä on yhden ideologian ja arvon alla. Asia ei kuitenkaan ole paradoksinen siinä mielessä, että kommunisti kannattaisi kapitalismia. Emme voi tehdä sellaista premissiä, että jos aate ei ole ehdoton se on paradoksi. Tämän takia on osuvampaa sanoa individualismin perustusta ironiseksi.