sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kaikkoamaton

Kuun loistoa,
ilman auringon toistoa.
Suun soihtua,
ilman puheen hohtoa.
Muun jäädessä ilman kylmyyttä.
Kaikkoamaton.

Puhuttelen sinua ilman kaikua

Puhuttelen sinua ilman kaikua.
Näen sinuun ilman heijastusta.
Kuuntelen sinua ilman toistoa.
Tunnen sinut ilman puutumista.

Mieleni on horjuva torni,
joka sinussa lepää.
Kehoni on hykertelevä fasaani,
joka sinulle väreilee.
Jääthän tänne?

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ehtymättömän ehtyminen tuo toivoa.

Elämänjälkeinen elämä kohteena?
Ei ehkä niinkään.
Valitettavasti tämä meidän ainoa elämä tarjoaa meille meidän ainoan toivon.
Toivo ei rakennu ehtymättömään, toivo rakentuu ehtyvään.

Emme löydä itseämme, ellemme katoaisi.
Mitä muka minä olisin?
Mikä muka sinä olisit?

Meidän suurin toivo on
kipu
 kaipuu
  kyyneleet
   kauna
     kirous
     ja
     kuolema
   
Lopussa on kuitenkin rakkaus.
Ei nyt mitään niin imelää, mutta oikeasti!
Mitä muutakaan löydät täältä?
Rahaa?
Menestystä?
Hedonismia?

Ei.
Älä.
   Älä jätä minua.

Rakkautta on rakkaus niin itseäsi, muita ja erityisiä kohti.
Ei niinkään yksilöä, vaan ykseyden täyttymystä.

Ruokaa yhteisöjen.
Juomaa yksilöiden.
Turmiota yhteisten.

Ehtyvien tyyssijassa on vain tilaa rakkaudelle.
Ruusutarhan piikit eivät ketään säästä.
Silti ruusut kauniit,
kaikille piikkien kestäville kukkivat.