maanantai 7. huhtikuuta 2014

Luonnollisuus ei ole ominaisuus ruuassa

Useasti puhutaan erityisesti ruuan suhteen siitä, että se on hyvää koska se on "luonnollista". Mutta mitä on luonnollisuus? Mitä luonnollisuus tarkoittaa lisäarvona objektissa? Kuka määrittelee luonnollisuuden?

Näiden kysymyksien kautta haluaisin lähteä tutkimaan hieman koko käsitettä ja keskityn tällä kertaa erityisesti ruokaan*

*tämä ei ole passiivinen akateeminen kirjoitus, jossa ei ole yhtään kärjistyksiä ja jossa huumoriarvo on ranskanleipää. Tässä on osakseen keskisormen näyttämistä trendipelleille ja ihmisille, jotka eivät kykene suuressa avoimuudessaan haastamaan omia näkemyksiään.

Luonnollisuus

Jos lähdemme ihan perusasioista liikkeelle niin yksinkertaisuudessaan luonnollisuudella tarkoitetaan luonnon itsensä tuottamaa. Luonnon manipulaatiossa luonnollisena pidetään myöskin eläinten harrastamaa manipulaatioita tai ihmisen mikäli se tapahtui "luonnollisessa vaiheessa".

Tämän päivän ihmisen epäluonnollisena manipulaationa pidetään kaikkea, joka ei vastaa maaseudun idylliä. Esimerkkinä tästä voisi olla laboratoriossa tuotettu lääke, siinä missä luonnollinen "löysin tämän jännän kasvin parantaakohan tämä flunssan" pidetään mukavempana mielikuvana. Todellisuudessa tietomme kasvien parantavista voimista tuli suurten ruumiskasojen kautta. Nykyinen lääketiede haluaisi välttää ihmisuhrien tekemisen jatkossa, joten päädyimme tähän epäluonnolliseen ratkaisuun, jossa pyrimme muilla keinoilla parantamaan sairauksia kuin "no katotaan toimiiko tää".

Nykyään luonnollisuutta voi jo pitää surinasanana, jolla media, yritykset ja tuottajat saavat kuluttajan huomion. Juoksemme kuin päättömät kanat näitä "luonnollisuus"-kylttejä kohti unohtaen, että ihmiskunnan kukoistus tuli juuri päinvastaisen suunnan ottamisesta. Mutta eipä nyt puhuta näin eeppisesti aiheesta. Siirrytään johonkin arkisempaan...

Luonnollisuus ruuassa


Ihmisen kehityskaaren ehdottomina edellytyksinä oli ruuan käsittelyn, säilyttämisen ja valmistuksen taidot. Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi yhteiskuntamme kasvoi sen enemmän näitä taitoja tarvittiin. Saavutimme myös lopulta neljännen lisäarvon "kulttuuri" kolminaisuuden yhtälöön.

Suolan käyttö säilytyksessä on ihan saman tapaista kuin muidenkin säilöntaineiden käyttö. Voimme pitää suolaa ensimmäisen säilöntäaineena ja lisäaineena, jolla oli suuri vaikutus ihmisen säilyvyyteen. Suolaan liittyy kuitenkin riskejä, eikä sitä ole suotavaa nauttia suuria määriä, joten siirryimme suolasta muihin säilöntaineisiin.

Taisinkin jo käyttää muutamaa sanaa "säilöntäaine" ja "lisäaine". Termeinä nämä ei ole sen pelottavampia kuin "mauste".

Tietyt tahot pyrkivät sumentamaan ihmisten käsitystä aihesta valiten vain äärimmäisiä esimerkkejä ja sortuen jatkuvasti poimimaan rusinoita pullista tutkimuksien lukemisen suhteen. Tottakai teollisuudesta löytyy övereitä esimerkkejä liiallisesta aineiden käytöstä - tähän onkin suotavaa puuttua. Kuitenkin lisäaineet pyritään kokonaisuudessaan demonisoimaan aivan turhaan.

Euroopassa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa siinä mielessä, että meillä on vieläkin tiukempi seulonta lisäaineiden turvallisuuden suhteen. Otetaan siis vielä huomioon se, että monet lisäaineista ovat luonnollisia, vaikka tälle ei minulle ole mitään merkitystä.

Lisäaineiden välttäminen pelkästään ei ole rationaalista. Meillä on useita muita aspekteja, jotka tekevät ruuasta paljon vaarallisempia. Tutkimustulokset eivät pysty oikeuttamaan lisäaineiden nykyistä paniikinomaista tilaa. Tästä ovat lähinnä vastuussa ihmiset ja media, jotka hyötyvät hirveästi aiheen vouhoutuksesta. En nyt väitä, että pelkästään itsekkäistä syistä asiasta blogataan, mutta se ainakin olisi itsellenikin helppo väylä, koska tunnen useat argumentatiiviset ja retoriset sumutuskeinot, joilla voisin tätä ilosanomaa rummutella nauttien klikkausten rahavirrasta.

Media, kemikaalicocktail ja kuplassa eläminen

Kemikaalicocktail alkoi blogina muutamia vuosia sitten ja osui juuri sopivasti trendiin "äiti luonto meitä siunatkoon". Blogia kirjoittaa Noora Shingler, joka on päättänyt omatoimisesti siirtyä nykyisen sekulaarin yhteiskunnan uskontoon, jota voisi kutsua gaia-myytiksi.

Blogi ei onneksi ole kuitenkaan pahimpia aivopieruja suoltavia tusinablogeja aiheesta, joita kyllä riittää sadoittan. Ontuvaa päättelyä, mutua ja anekdoottisia todisteita kyllä löytyy. Lähtien siitä, miten mukamas löydetään kausaliteetti tautien ja syömistottumuksien takia tai tehdään liian isoja johtopäätöksiä tutkimustuloksista.

Itsessään monet ihmiset hakeutuvat näiden ja muiden informaatiolähteiden ympärille ollakseen trendikkäitä. Mikään ei nosta egoasi enempää kuin sanoa: "hei tiesitkö tuon sisältävän tätä ja tätä, eikä se ole luonnollista!", "syön siis tänään gmo-vapaata gluteenitonta äblögy-marjakeittoa, etkö sinäkin?". Okei teen itsekkin samaa, joten annan synninpäästön.

Kuplana tässä on ongelmana suuri rinkirunkkauskerho, joka ei halua tai kykene kyseenalaistamaan näkemyksiä, vaikka moni niistä on rationaalisesti ja faktuaalisesti hyvin heikoilla jäillä, josta voisinkin siirtyä suurimpaan aivopieruun liittyen "luonnollisuuteen".

Luonnollisuus ominaisuutenaAattelin tässä lopuksi mennä hieman filosofisillekkin vesille. Luonnollisuuden ominaisuushan tulee pelkästään ihmisen abstraktiivisesta määrittelystä. Annamme ehdot sille, että tämän objektin pitää olla luonnollisen luonnon tapahtumaketjussa syntynyt ja ettei siihen ole vaikuttanut luonnoton ihminen(otamme annettuna ihmisen luonnottomuuden tässä propositiossa).

Pystymme käyttämään geenimanipulaatiota saavuttaaksemme omenasta kirkkaan punaisen. Luonnossa on samaan aikaan tapahtunut sattumalta täysin samanlainen prosessi, josta on syntynyt ominaisuuksiltaan täysin vastaava omena. Löydettyään kyseisen omenan tutkija vahingossa sekoittaa omenat keskenään. Nyt hänellä ei ole enää mitään keinoa selvittää kumpi omena oli luonnollinen ja kumpi geenimanipuloitu. Onko sillä mitään väliä?

"Luonnollisuus" on abstraktio. Mikäli geenimanipuloinnilla tulee huonoja tuloksia se ei johdu mistään muusta kuin epäpätevyydestä, eikä mistään yliluonnollisesta luontoäidistä.

Mikäli yhtään tutustuu realistisesti luontoon huomaa sen enemmänkin helvettinä. Luonto on täynnä julmia selviytymismekanismeja ja erityisesti myrkyllisiä kasveja. Myöskin moniin syömistämme kasviksista voi kehittyä vaarallisia tauteja ihan luonnollisesti.

Luonnollisuus ei ole mikään suure, kuten vaikkapa pituus tai tiheys. Se on täysin meidän itsemme luoma termi tarkoittamaan mielivaltaisesti tiettyjä asioita riippuen mistäkin trendistä tai ajan hengestä. Kaiken järjen mukaan luonnollisuuden pitäisi olla negatiivinen asia mikäli puhumme ruuasta utiliteettisessä mielessä. Faktuaalisessa mielessä se ei tarkoita mitään.

Luonnollisuus on elämänkäsitys, uskontoa tai esteettisyyttäViimeisessä kappaleessa haluan puhua siitä, miten luonnollisuuden arvostaminen liittyy enemmänkin joistakin näistä kolmesta asiasta. Mikäli kysymyksenä on "parantaako Pentti keski-ikää välttämällä lisäaineita", niin kysymys on objektiivisesti määriteltävissä ja siihen on olemassa vastaus. Kysymykseen "pitäisikö meidän arvostaa kulttuuriperintöämme ja valmistaa ruokaa entisajan malliin?" ei ole olemassa selkeätä vastausta. Silloin puhumme jostain ihan muusta.

Elämänkäsitys(elämänkatsomus) tarkoittaa tietynlaista "musta tuntuu"-näkemystä, joka on jokaisella yksilöllinen eikä sitä voida kiistää. Voimme toki käydä keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö meidän arvostaa luonnollisia tapoja hankkia ruokaa vai voimmeko saman homman hoitaa helpommin teollisilla vaihtoehdoilla.

Uskonnolla tarkoitan tässä ehkä yleisesti kaikkea pyhän tunnetta. Mikäli luonnollisuuden kokee pyhänä ja sen pyhyyden katkeavan teollisessa ketjussa. Tätä en voi kiistää, koska en voi kiistää toiselta subjektiivisesti koettua pyhyyttä. Useampi joiden kanssa olen keskustellut aiheesta tuntuu sekoittavan luonnon pyhyyden faktuaalisen/materiaalisen maailman kanssa.

Esteettisyys saattaa hieman sekoittua elämänkäsitykseen, mutta tällä oikeastaan korostaisin tiettyä kokemusta siitä, miten luonnolliset vaihtoehdot tuntuvat esteettisesti nautittavemmalta. Kulttuurilla on suuri vaikutus tähän ja erityisesti Suomessa voimme puhua suuresta saunan arvostuksesta ja erityisesti sen suhteesta luontoon. Koemme tietyllä tavalla niin pyhänä kuin esteettisenä puusaunan verrattuna sähkösaunaan, vaikka näillä kahdella ei olisi oikeasti mitään eroa aistiemme tuntemuksessa.

Lopuksi
Huhhuh... Tässä taisi olla tasapuolisesti leikkimielisyyttä, vittuilua, paatosta ja ehkäpä jotain järkevääkin sisältöä. Itse koen suurimpana ongelmana luonnollisuuden sekoittumisen materiaaliseen maailmaan ikään kuin se olisi joku mitattava suure. Arvostan kuitenkin hyvin paljon luontoa monessa mielessä ja myöskin kulttuuria, jota Suomenkin ruokaan liittyy.

Puhuttaisiinko mielummin ruuan terveellisyydestä yhtenä asiana, ruuan arvoista toisena asiana ja trendikkyydestä kolmantena? Näiden kaikkien sekoittaminen yhteen soppaan jättää kovan närästyksen kaikille. Kiitos.

Ai niin ja aiheeseen liittyy myös useita salaliittoteorioita, mutta niiden käsitteleminen meneekin enemmän mielenterveysosaston ö-mappiin, joten jätän ne nyt tällä kertaa välistä. Heitän nyt muutamana tosi yleisenä tekijänä: "syövät on lisääntynyt blaablaa, koska vilja(tai mikä tahansa muu syy)". Naurettavinta on se, että kuinka typerää on unohtaa mm. syöpien diagnosoinnin huikea parantuminen vuosisatojen aikana, kuten myös toki se, että korrelaatioita voi löytää vaikka mistä. Älkää jumaliste kuunnelko muuten Baddingin Paratiisia. Useita hukkumisia korreloituu siihen kappaleeseen joka kesä.