lauantai 19. syyskuuta 2015

Höpinää osa 3: Darrainen politiikka on selväpäistä

Olin sitten näköjään mukana valtaamassa Porthaniaa. Pointtina oli vastustaa oikeastaan vastustaa kaikkea tällä valtauksella, mutta erityisesti tätä suurta määrä irtisanomisia mitä Helsingin yliopisto toteuttaa.

Yllättävän rauhallista oli meininkiä poiketen omista ennakko-oletuksista. Mitään ei rikottu. Kiljua ei tehty. Vallankumousta ei lähdetty suunnittelemaan. Nykynuoriso ei osaa enää edes vallankumoustaa.

Kaikessa asian vaatimassa leikkimielisyydessään valtaus organisoitui kuitenkin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut turvattomuuden tunnetta. Kiitokset siitä järkkäreille.

Tietenkin monet varmasti irvailee, että siellä ne opiskelijat vaan vetää perseitä eikä oikeasti ole aatteen paloa, mutta mitä muuta vallatussa talossa sitten pitäisi tehdä? Tuijottaa seinää? Lukea Marxin koottuja teoksia? Ilman hauskaakin voi olla viinaa, mutta ilman hauskaa ei ole politiikkaa. Mainittakkoon vielä, että siellä kyllä on järjestetty järkevääkin ohjelmaa luennoista lähtien.

Miksi minä olin yliopiston valtaamisessa mukana, vaikka en opiskele tällä hetkellä enkä ole koskaan opiskellut yliopistossa? Tämä on jotenkin huvittavaa, koska jotenkin ihmisillä on ajatus siitä ettei mitään asiaa voi ajaa ellei se koske omia etujaan. Olen näköjään siitä poikkeuksellinen, että voin ajaa sivistysinstituutiomme puolesta, vaikka en siellä opiskelekkaan. Syyni puolustaa meidän sivistystämme on yksinkertainen: mikään ei tapa niin paljoa maailmassa kuin tyhmyys.