maanantai 1. elokuuta 2011

Tieteen auktoriteetti

Tieteellä on nykyään liian vahva auktoriteetti asioissa. Auktoriteettia käytetään myös monessa tilanteessa väärin, varsinkin pseudotieteissä, kuten myös huuhaassa esim. homeopatiassa. Tieteellä on myös paradoksaalisesti liian heikko auktoriteetti. Tieteen auktoriteetin vahvuus on täysin yksilöiden mielivallan pyörteissä, sillä juuri vaikka homeopatiassa heidän tieteellä on vahva auktoriteetti, kun taas tätä asiaa tieteellisesti kritisoivalla on heikko auktoriteetti. Tietenkään homeopatia tutkimukset ovat väärillä keinoilla mitattua tiedettä, joten voidaan käydä keskustelua siitä, voiko tätä edes kutsua tieteeksi.

Tieteen vahva auktoriteetti on eniten esillä luonnontieteissä. Luonnontieteissä ainoa määritelmä totuudelle olisi, että se on koherentti. Ainoa mitä haetaan teoriasta on se, ettei se ole sisäisesti ristiriitainen ja että faktat ovat suurinpiirtein kunnossa, ellei teoria uudista faktoja. Juuri luonnontieteilijöiden pitäisi kritisoida oman asiantuntijuuden varjolla muiden teorioita objektiivisesti ja katsoa muidenkin lasien läpi kuin koherentismin. Tottakai tieteellisen filosofian ekspertit voivat yrittää löytää heikkoja kohtia, mutta harva kuitenkaan on verrattavissa oman alan asiantuntijoihin.

Pseudotieteissä tieteen auktoriteettia käytetään häikäilemättömästi väärin. Tutkimuksia tehdään subjektiivisesti, manipuloiden ja väritetysti. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, ettei esim. homeopatiasta voida saada tieteellisesti merkittävää tulosta, tällöin tulokset on pakko vääristää tai tehdä väärillä tavoilla. Tämä sitten taasen heikentää tieteen auktoriteettia, sillä tätäkin menetelmää ja tavoittelua kutsutaan tieteeksi. Itse kutsun näitä aina juuri sen takia pseudotieteiksi tai vain yksinkertaisesti huuhaa-tieteeksi.

Liian heikko auktoriteetti tieteellä on enimmäkseen tavallisten ihmisten piirissä, varsinkin uskovaisten. "Tiede on uskonto", on yksi tieteen häpäisykeinoista, vaikka maailmaa ymmärtäneenä sen näkee vähiten uskontona. Jos tiede taas on jollekin yksilölle uskontoon verrattavissa, tämä yksilö on hukassa oleva lammas, jota ei enää lasketa tieteen auktoriteettiin. Aivan kuten terroristia ei lasketa kristityksi, mutta katsotaan että tämä kuitenkin pyrkii olemaan sellainen. Tiede on siis kuin rakennuksista kumpuava yliopisto, se on emergentti, täten siihen väkisin liitetyt rakennukset heikentää kokonaisuutta. Aivan kuten yliopiston emergenttiin liitettäisiin läheinen bordelli.

Yksilön mielivallan pyörteissä tiede koetaan subjektiivisesti, siten miten se halutaan koettavan. Toisinsanoen se tutkimus, joka antaa miellyttävämmän tuloksen koetaan totuudeksi. Eli juot vaikka kaljaa paljon ja luet kahdesta eri tutkimuksesta, toisesssa puolletaan juomista ja toisessa varoitetaan. Kumman valitset?

Miksi tieteellä tulee olla vahva auktoriteetti? Koen itse, että kasvavassa maailmassa, jossa epäluulo ja kyseenalaistaminen kasvaa pisteeseen, jossa kaikki kokee luottamuspulaa tulee olla vahvoja auktoriteetteja joihin voi luottaa. Täten huuhaa-tieteiltä tulee viedä pois sana tiede. Täten itsekkin koen viimeisillä riveillä, että kutsunkin näitä vain pseudoiluksi ja huuhaaksi. Tieteen auktoriteetin kyseenalaistamista tulee olla, mutta mitä enemmän sitä vahvistaa, sen korrektimpaa tämä kyseenalaistaminen on.

Pahin virhe on kuitenkin liian nopeasti olettaa asioiden olevan huuhaata tai pseudoilua. Tämän takia tulee muistaa kärsivällisyys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti