Stalinin vodkakätkö

Hän avasi jääkaapin oven...

Yhtäkkiä jokin imaisi hänet sisäänsä. Missä helvetissä minä olen? Onko tämä jokin vitun Narnia? Viiksekäs mies saapuu häntä kohti. “Priviet, mitä teet täällä?”. Anteeksi, mutta siis mitä vittua sinä teet täällä tai siis missä minä olen? “Hmm... sitä samaa olen minäkin miettinyt”, “yhtenä päivänä olin normaalisti siemailemassa vodkaa salaisessa kätkössäni, jokin pimahti enkä enää päässyt pois täältä”. Ahaa, tuumin helvetin hämmentyneenä. Hetkinen näytät todella tutulta. “No varmasti näytän! Olenhan Neuvostoliiton johtaja! Josif Stalin”. Olen kyllä käynyt monella reissulla Tallinnassa siemailemassa vodkaa, mutta tästähän tuli melkoinen Stallinnan reissu.

Onko nyt siis jotain suurta tehtävää tämän maailman pelastamiseksi tai jotain? Siis yleensähän tarina tässä menee jotenkin niin, että joku saatanan viisas leijona tai muu vastaavaa eläin sössöttää jotain tämän maailman pelastamisesta, mutta että viiksekäs Stalin? Sanon jo nyt suoraan, että ei kiinnosta, mutta jos hinnasta- tai siis noh vodkasta sovitaan niin homma kyllä hoituu. Pitääkö mun mahdollisesti listiä joku toinen viiksekäs mies, kuten Hitler?

“Noh.. itseasiassa sun pitäis tappaa Gandhi. Se on yrittänyt jatkuvasti varastaa mun vodkat. Ei kyllä ole mikään rauhan mies hän.”. SIIS GANDHI? No mikä ettei. Itteänikin vituttaa tollaset rauhasta sössöttävät ukkelit. Anna mulle kivääri niin mä hoidan homman. Ei sattuis muuten olee russki standardia täällä? “Kuule minulta löytyy kaikki vodkat aakkosjärjestyksessä. Älä siitä huolehdi. Kuule mitä jos otettais ensin pienet alkuryypyt?”. No otetaan ihmeessä!

Molemmat heistä joivat ensin yhden ryypyn, sitten toisen, sitten kolmannen, sitten neljännet, sitten viidennet, sitten kuudennet ja näin kertojana lopetan tarinan tähän ja totean vain, että sen pituinen se. Kyllähän sä jo tiedät miten nää tarinat aina päättyy. Loppu. The end. Finito. Hyvästi. Sayonara. Bye bye my darling.

Kaikkien aikojen idea

On hämärää ja kuiva ilma tarttuu sieraimiin. Baari on melkein täysin tyhjä. On tiistai kello 1 aamuyöstä. Lasistaan totuutta etsineet Petteri ja Jari huomasivat toisensa, vaikka luulivat baarin olevan tyhjä. Petteri tokaisee Jarille “hei en huomannutkaan, että täällähän oli joku muu! Tulehan ihmeessä tänne istumaan. Alkaa kyllästyttää olla vain tämän Petterin kanssa tässä”, Jari toteaa “mikäs siinä! Minuakin kyllästytti vain olla tämän Jarin kanssa”

Petteri: No mikäs sinä olet miehiäsi?
Jari: olen oikeastaan kokoomuslainen kansanedustaja ja hallituksessa tällä hetkellä

P: Sepäs mielenkiintoista! Mitäs tänään työpäivääsi kuului?
J: No päätettiin vihdoinkin laittaa köyhät keskitysleirille tuottamaan lisäarvoa. Kylläpä kesti pitkään saavuttaa vihdoinkin hallitus mikä laittaa Suomen kuntoon!

P: No tuohan kuulostaa aivan mahtavalta pöhinältä. Itsekkin sain vihdoin ylennyksen työssäni tänään.
J: Jaa mikäs sinä olet sitten miehiäsi?
P: Olen oikeastaan tälläinen mitä pariisiksi voisi kutsua konneuseeriksi

J: Jaa siis mikä?
P: Niin siis tämmöinen, joka hakee sitä parasta mitä voi löytyä. Maun puolesta siis.

J: Aa sitähän se tarkoittikin! Mitä makuja siis etsit?
P: Noo tällä hetkellä olisi tarkoitus löytää kunnon mustikkaa. Siis juuri sitä metsähavujen tuoksun tuomaa aromimaailmaa, joka yhdistyy tuohon sinertävän joen lorinaan ja puhdistaa suun puhtaudellaan.
J: Tuopa kuulostaa aivan mahtavalta. Kuules kaipaisitko jonkinlaista sijoituspääomaa, koska sain juuri kovat tulot siitä miten juuri minun yritykseni pääsi loppusijoittamaan nämä köyhät keskitysleirilleni!
P: Tottakai! Mahtavaa! Yrityksen nimi on siis “Taste of Soul”. Kyseessä on startup ja olemme aina kiinnostuneita tekemään kunnon exitin.
J: Mm.. jaa “teist of soul”, tosiaan herättää jo hyviä mielikuvia brändäysmielessä. Niin siis mistä tuotteista olikaan kyse.

P: Aa joo ei tullut toimenkuvani esille. Olen siis makukondomien maistelija.
J: Anteeksi siis?
P: makuk-o-n-d-o-m-i-e-n maistelija

J: Oho! Sehän kuulostaa jo hyvältä markkinaraolta. Kuule hei mulla ois nykyään aikamoinen reservi työttömiä, jotka karenssin uhalla joutuu tekee ihan mitä tahansa. SIIS IHAN MITÄ TAHANSA. Kelpaisiko tuhatkunta uutta maistelijaa?
P: Hei tää kuulostaa aivan fantastiselta. Tavataan mun toimarin kanssa huomenna!
J: Joo!

Petteri ja Jari jatkavat intensiivistä keskustelua seuraavaan aamuun asti ja kymmenien SWOT-analyysien ja muutamien muidenkin nelikenttien täyttämisen jälkeen saatiin yhteinen tarina aikaiseksi. Kuukauden päästä saa tuhannet työttömät jotain ihan muuta suuhunsa kuin aamupuuroa.

Ihmisyyskeitto

Ihmisyyskeitto

2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä

3 litraa kulttuuria

1 litra virheitä

puoli litraa unelmia

ripaus suolaa

Aloita ensin lisäämällä 3 litraa kulttuuria ihmisyyden alkuusi ja lisää sitä pikkuhiljaa koko prosessin läpi. Ilman kulttuuria ihmisyyttä ei voi saavuttaa. Eikä sitä voi myöskään sellaiseksi tunnistaa. On myös hyvin olennaista saada 2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä ainakin 20v, 30v, 40v ja myös 60 vuoden ajankohtien aikana. Ilman pientä eksistentiaalista kriisiä keittämäsi ihmisyys saattaa jäädä vajavaiseksi. Liian täydellinen keitto ei maistu miltään.

Ei ole olemassa virheetöntä ihmisyyttä, joten muista ripotella tai enemmänkin kaataa 1 litra virheitä sinne sun tänne. Tämä jalostaa ihmisyyskeittosi.

Jokaisesta ihmisyyskeitosta tulee vähän erilainen, mutta vain jos siihen on lisätty myös puolisen litraa unelmia. Ei kuitenkaan liikaa, koska muuten ihmisyyskeitto ei valmistu koskaan.

Muista lopuksi lisätä ripaus suolaa, mutta vältä vahingossa kaatamasta yhtään liikaa, koska katkeria kusipäisiä ihmisyyskeittoja on ihan liikaa tässä maailmassa.