Teologista pohdintaa

On olemassa teistejä, jotka väittävät, etteivät he voi mitenkään käsittää tätä heidän jumalaansa. Tämä jumala toimii mysteerisillä tavoilla, eikä järjellä tätä voi ymmärtää. Se vaatii uskoa, nimenomaan sokeata uskoa. Toisinsanoen asia on näin, ja se nyt vaan on niin.

Tämäkö sitten oli sitä pätevää päättelyä?

Eihän se ollut.

On olemassa ateisteja, jotka väittävät, etteivät he voi mitenkään käsittää miten muut uskovat jumalaan, jota ei voi havaita. Havaintohan on ainoa todistusaineisto asioiden olemassaololle, koska havainto on ainoa peruste uskomiselle. Toisinsanoen, asia on näin, ja se nyt vaan on niin.

Tämäkään, ei ollut sitä pätevää päättelyä.

Niin teismistä, kuin ateismista, saa täysin aivotonta dogmatismia. Jostain syystä teismi nähdään kuitenkin parempana puoliskona.

Ai miksi?

Asia on näin, ja se nyt vaan on niin. 

Loputon diskursiivinen regressio

Jokaisella ihmisellä on tarve perustella heidän nykyinen tilanne monella eri tavalla:

1) Toimin oikein, muut toimivat väärin
2) Muut pakottivat minut tähän
3) Tämä on paras kaikista mahdollisista maailmoista minulle
4) En osaa/pysty toimimaan muutoin, tämä on vain minun luonteeni/persoonani/identiteettini

Sitten he ottavat joko yhden ylläolevista tai tekevät sekoituksen. Sen jälkeen heillä on propositio X. Tämän jälkeen he rakentavat rationaalista perustaa sille, että miksi X olisi oikea propositio:
1 Proposition X tulee olla totta
1.1 On evidenssi Y, jonka potentiaali on kumota X
1.11 Evidenssi Y on virheellinen, koska se ei vahvista X proposition olemassaoloa
1.2 Evidenssi A:lla on potentiaali kumota evidenssi Y
1.21 Evidenssi A on totta, koska se vahvistaa X:n olemassaolon

Tämä on loputon kehä, joka purkautuu vasta silloin, kun X kyseenalaistetaan päätymättä ikuiseen regressioon.

Optimistinen mututuntuma

1. Keinotekoiset asiat hoitavat työn
                1.1 Osa ihmisistä hoitaa/valvoo keinotekoisten asioiden toimivuutta
2. Ihmisten työ koostuu itsensä kehittämisestä/opiskelusta
3. Perustulo kaikilla
                3.1 Perustulon summa määräytyy itsekehityksen/opiskelun/aseman mukaisesti

Loppuni?

En tiedä,
mutta ajattelin elää muiden kautta rakkaudella, saavuttaen elämän kiistämättömän kauneuden, kuihtuen lopulta hymy huulillani kohti tyhjyyttä.
kuolemaa.
Kohti loppua ikuista.

Tulevaisuuden murkut

Olemme tällä hetkellä kaikki eksistentiaalisessa kriisissä. Pakenemme itseämme. Pakenemme todellisuutta. Pakenemme toisia. Pakenemme tulevaisuutta. Pakenemme pakenemista. Pakenemme vastuuta. Pakenemme vankeutta.

Olisiko aika lopettaa pakeneminen ja kohdata asiat, niin kuin ne ovat? Vanhenet. Kuolet. Sairastut. Tulet rumaksi. Läheisesi kuolee. Tunnet surua. Sinulla ei ole aina hauskaa. Voit epäonnistua. Läheisesi voi epäonnistua. Voit elää merkitysetöntä elämää.

Mutta.

Entä sitten?

Itse tehty ruoka maistuu paremmalta. Itse tehty elämä tuntuu paremmalta.

Olemme murrosiässä, niinhän kaikki on. Valitettavasti meidän murrosiälle ei näy vielä loppua.

Olemme tulituksen alla. Otatko luodit vastaan? Väistätkö luoteja? Uhraudutko muiden vuoksi? Kiellätkö olevasi tulituksen alla?

Otin luodit vastaan, väistin luoteja, otin toisen puolesta luodin vastaan ja kielsin olevani tulituksen alla.

Positiivisen sosiaalisuuden normatiivi

Ihmisten kommunikaatiossa on tietynlainen positiivisuuden normi, jota halutaan ylläpitää monesta syystä. Vakavat aiheet ovat yleensä hyväksyttäviä vain ironisessa ja positiivisessa mielessä. Yleensä aiheiden oletetaan sisällyttävän arkisia jokapäiväisiä asioita tai hauskoja juttuja. Tälle sosiaaliselle säännölle on poikkeuksena se, että jos aihe on toisen omaa alaa tai muuten vain kyseiselle henkilölle kiinnostava aihe.

Normin ylläpidon syihin lukeutuu monenlaisia asioita, joista osa riippuu yksilöstä ja/tai tilanteesta. Yksilö voi kokea tietyt ihmiset ”tunnelman latistajina” tai yksilön kyvykkyyttä uhkaavina. ”Tunnelman latistajat” ovat yleensä extroverttiyteen taipuvia ihmisiä, jotka eivät suhtaudu kevytmielisesti asioihin tai ylipäätänsä pidä kevytmielisistä asioista. Yksilön kyvykkyyttä uhkaavat henkilöt ovat yleensä ihmisiä, jotka pyrkivät joko tahattomasti tai tahallisesti osoittamaan omaa kyvykkyyttään.

Individualismi ja sen ironia

Individualismi aatesuuntauksena korostaa ihmisen yksilöllisyyden merkitystä. Individualismissa koetaan, että ihmisen tulee pystyä olemaan autonominen itsensä kautta, eikä yhteisön tai valtion. Individualismissa on yksi perusteellinen ironia. Tämä ironia tulee siitä, että individualismissa joukko ihmisiä on yhden ideologian ja arvon alla. Asia ei kuitenkaan ole paradoksinen siinä mielessä, että kommunisti kannattaisi kapitalismia. Emme voi tehdä sellaista premissiä, että jos aate ei ole ehdoton se on paradoksi. Tämän takia on osuvampaa sanoa individualismin perustusta ironiseksi.