Vaivihkaa vihaa

Vaivihkaa vihaa.
Uutta tuhoa,
kuuluvaa uhoa.

Sydän hakkaa,
vaivihkaa.

Kuuletko.
               se kutsuu
Haistatko.
               se tuoksuu
Epäiletkö.
               se saapuu.

Hyvä vitsa ei vihaa säästä.

Savu nousee.
Havut laskeutuu.

Kitkerää paloa.
Sammuvaa järjen valoa.

Kulovalkea, valojen karitsa.
Valoinen kulku, kohti karua.

Suuri peura
         suuri teuras.

Mitä väliä,
        välillä väljän.

Vaivihkaa vihaa.
Vaivihkaa uhoa.
Vaivihkaa tuhoa.

Maailman vanki

Maailman vanki.

Sitovaa.          Tukahduttavaa.          Kukistavaa.
Etovaa.           Kavahduttavaa.         Tukistavaa.
Katuvaa.         Havahduttavaa.         Voimistavaa.

Se, mikä kahlitsee
                           vapauttaa.

Pahaa rahaa

Pahaa rahaa,
sivu suun,
ohimoon.

Ei kestä kiitollisuutta,
voitollisuutta tyhjää.
Ei huolta, tyhjä tuoli.

Tunne tapetaan,
voitto lunastetaan.

Sankoin joukoin turmioon,
kallioon sopivaan.

Rikottu kallo,
hyytävä sampo.

Voiva.

Voiva.

Voiton vuopi, minulle suopi.
Vavisuttaja vapahtaja,
valloillensa.

Vuori valssien,
vuohen vuopi.

Valkea vuo,
            suuren voiton tuo.
                       vana,
                       vellova vesi,
                                   vuosi.

Viisaus?

Täytyy myöntää, ettei minua rassaa mikään muu enempää kuin tämä yleinen "havahtuminen". Pääsemme siihen, että kaikki filosofinen kirjallisuus, mitä on tullut joutuu kertaheitolla roskakoppaan - yhden muoti-ilmiön takia. Se on lähinnä kaikua postmodernismista, jossa itse postmodernismikin on kadotettu. Kirsikoiden poimimista siitä mikä on kivaa, joka jää ainoaksi perusteluksi sen valitsemiselle. Sekaisin joutuu niin uskontoa, elämänkatsomusta, kulttuuria, filosofiaa, historiaa, pseudotieteilyä, huuhaata tai tieteellistä maailmankuvaa subjektiivisesti höystettynä.

Jokainen joka ei osaa tehdä tiliä 3000 viime vuodesta elää vain kädestä suuhun.

Johann Wolfgang von Goethe

Nyt ei tilit täsmää, sanoisi kirjanpitäjä. Tämä on seurausta sekavasta ajan hengestämme ja rationaalisen päättelyn puutteistamme. Yleensä murroskohdissa on paljon hämmennystä ja sekavuutta. Toivon kuitenkin, ettei synteesi ole takautuminen takaisin kehityksessä. Osa on jo alkanut käyttämään keppejä antibioottien sijasta. 

Merkityksestä

Merkitys.

Merkitä.

Merkki.

Merkitseminen.

Merkitsenkö?

Alkoi tuntua sana jo hassulta. Sanathan tuntuvat sitä hassumilta mitä enemmän niitä toistaa. Nyt mennään kuitenkin itse asiaan - iloiseen asiaan. 

Kärjistetysti voisin sanoa, ettei elämämme ole mitään ilman merkitystä. Tarvitsemme elämänvoimaa, jotain joka saa meidät kukoistamaan. Kuulostaa aika humanistiselta hutulta. Tiedän. Ajattele kuitenkin niitä hetkiä, jolloin tunsit olosi siltä, että mielesi teki huutaa: "nyt minä elän!". Tämä hetki ei tullut siitä, että onnistuit kusemaan pönttöön suorana viivana. Mahdollisesti koit jotain mahtavaa toisen ihmisen kanssa. Mahdollisesti teit jotain merkittävää. Mahdollisesti tajusit jotain mahtavaa. Mahdollisesti luet tätä tekstiä.

Niin.
(en missään nimessä käytä liikaa kappalejakoja)

Kauneus on elämää. Kauneuden kokemattomuus on elämän kokemattomuutta. 

Elämä on kaunista. Kauneus elämässä on itse elämää.

Sinä olet kaunis jos sen vain suot itsellesi. 

      Sanokoon muut mitä tahansa, mutta todellista kauneutta on vain itse suotu kauneus.
Nyt ei puhuta kuitenkaan mistään itserakkausta. 

      Se on rumuuden suomista itselleen.

Kauniille ihmisille ei elämä ole koskaan ohi.
      Koska kauneus on elämää.

Kauneutta on muukin kuin esteettisyys.
      Kauneutta on sydämen viisaus.

                                       tunteva viisaus
      Kauneutta on kaipuu.

                                       tulisuus

      Kauneutta on suloisuus.

                                       ihanuus

      Kauneutta on rakkaus rakkautta kohtaan.

                           sinä       minä

Älä ole koskaan valmis.

                                               (se on harhaa)

Mikään ei ole valmista. 

                                               (onneksi)

Merkki merkitykselle.

            Merkki elämälle.

Humanismifetisismiä

http://yle.fi/uutiset/ylioppilaskokeen_ainereaali_on_lisannyt_taktikointia_ja_syonyt_yleissivistysta/6466867

Olen kuullut näkemyksiä, että reaalikokeessa pitäisi jatkossa olla netti auki, koska pian mitään ei tarvitsisi tietää, sillä kaikki löytyy netistä. Vallalla on teknofetisismiä, jossa tekniikan käyttö on itseisarvo, vaikka se on vain väline. Vaikka netti on oiva tiedonhaun kanava, elävä keskustelu ja ihmisten kohtaaminen ei kuitenkaan ole vanhanaikaista

Arno Kotro

On totta, että ihmisten kohtaaminen ja elävä keskustelu ei ole koskaan vanhanaikaista. Välineet voivat kuitenkin olla. Puhuttaessamme siitä, että netin kautta voi keskustella eri tavoin, emme välttämättä tarkoita sen korvaavan kokonaan perinteistä kasvotusten kohtaamista. Tulevaisuudennäkymänä on kuitenkin jatkuvan kehityksen seurauksena se, että meidän tulee pohtia tätäkin kantaa uudestaan.

Kyseessä on ehkä enemmänkin nippelitiedon keräämisen turhuus. Meidän on parempi keskittyä itse asiaan, kuin stressata sitä muistammeko ulkoa kaikkien USA:n presidenttien vaimojen nimet. Informaation käsittely on yksi nykyisistä perustarpeista meille diginatiiveille. Lukio nimenomaan noudattaa yleissivistystä tässä määrin.

Vallalla on myös humanismifetisismiä, jossa meillä on kauheat antipatiat kaikkea epäihmisyyttä kohtaan. "Kyllähän aikoinaan pärjättiin ilman tätä ja sitä" on lentäviä lauseita tässä vallalla olevassa humanismifetisismissä. Kohtuutta! Kohtuutta! Huutaisi Aristoteles.

Otankin loppuun kaksi sitaattia. Ensimmäinen on teknofetisistiltä ja toinen humanistifetisistiltä:

All of the books in the world contain no more information than is broadcast as video in a single large American city in a single year. Not all bits have equal value

Carl Sagan

Men have become the tools of their tools

Henry David Thoreau