keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Stalinin vodkakätkö


Hän avasi jääkaapin oven...

Yhtäkkiä jokin imaisi hänet sisäänsä. Missä helvetissä minä olen? Onko tämä jokin vitun Narnia? Viiksekäs mies saapuu häntä kohti. “Priviet, mitä teet täällä?”. Anteeksi, mutta siis mitä vittua sinä teet täällä tai siis missä minä olen? “Hmm... sitä samaa olen minäkin miettinyt”, “yhtenä päivänä olin normaalisti siemailemassa vodkaa salaisessa kätkössäni, jokin pimahti enkä enää päässyt pois täältä”. Ahaa, tuumin helvetin hämmentyneenä. Hetkinen näytät todella tutulta. “No varmasti näytän! Olenhan Neuvostoliiton johtaja! Josif Stalin”. Olen kyllä käynyt monella reissulla Tallinnassa siemailemassa vodkaa, mutta tästähän tuli melkoinen Stallinnan reissu.

Onko nyt siis jotain suurta tehtävää tämän maailman pelastamiseksi tai jotain? Siis yleensähän tarina tässä menee jotenkin niin, että joku saatanan viisas leijona tai muu vastaavaa eläin sössöttää jotain tämän maailman pelastamisesta, mutta että viiksekäs Stalin? Sanon jo nyt suoraan, että ei kiinnosta, mutta jos hinnasta- tai siis noh vodkasta sovitaan niin homma kyllä hoituu. Pitääkö mun mahdollisesti listiä joku toinen viiksekäs mies, kuten Hitler?

“Noh.. itseasiassa sun pitäis tappaa Gandhi. Se on yrittänyt jatkuvasti varastaa mun vodkat. Ei kyllä ole mikään rauhan mies hän.”. SIIS GANDHI? No mikä ettei. Itteänikin vituttaa tollaset rauhasta sössöttävät ukkelit. Anna mulle kivääri niin mä hoidan homman. Ei sattuis muuten olee russki standardia täällä? “Kuule minulta löytyy kaikki vodkat aakkosjärjestyksessä. Älä siitä huolehdi. Kuule mitä jos otettais ensin pienet alkuryypyt?”. No otetaan ihmeessä!

Molemmat heistä joivat ensin yhden ryypyn, sitten toisen, sitten kolmannen, sitten neljännet, sitten viidennet, sitten kuudennet ja näin kertojana lopetan tarinan tähän ja totean vain, että sen pituinen se. Kyllähän sä jo tiedät miten nää tarinat aina päättyy. Loppu. The end. Finito. Hyvästi. Sayonara. Bye bye my darling.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kaikkien aikojen idea


On hämärää ja kuiva ilma tarttuu sieraimiin. Baari on melkein täysin tyhjä. On tiistai kello 1 aamuyöstä. Lasistaan totuutta etsineet Petteri ja Jari huomasivat toisensa, vaikka luulivat baarin olevan tyhjä. Petteri tokaisee Jarille “hei en huomannutkaan, että täällähän oli joku muu! Tulehan ihmeessä tänne istumaan. Alkaa kyllästyttää olla vain tämän Petterin kanssa tässä”, Jari toteaa “mikäs siinä! Minuakin kyllästytti vain olla tämän Jarin kanssa”

Petteri: No mikäs sinä olet miehiäsi?
Jari: olen oikeastaan kokoomuslainen kansanedustaja ja hallituksessa tällä hetkellä
P: Sepäs mielenkiintoista! Mitäs tänään työpäivääsi kuului?
J: No päätettiin vihdoinkin laittaa köyhät keskitysleirille tuottamaan lisäarvoa. Kylläpä kesti pitkään saavuttaa vihdoinkin hallitus mikä laittaa Suomen kuntoon!
P: No tuohan kuulostaa aivan mahtavalta pöhinältä. Itsekkin sain vihdoin ylennyksen työssäni tänään.
J: Jaa mikäs sinä olet sitten miehiäsi?
P: Olen oikeastaan tälläinen mitä pariisiksi voisi kutsua konneuseeriksi
J: Jaa siis mikä?
P: Niin siis tämmöinen, joka hakee sitä parasta mitä voi löytyä. Maun puolesta siis.
J: Aa sitähän se tarkoittikin! Mitä makuja siis etsit?
P: Noo tällä hetkellä olisi tarkoitus löytää kunnon mustikkaa. Siis juuri sitä metsähavujen tuoksun tuomaa aromimaailmaa, joka yhdistyy tuohon sinertävän joen lorinaan ja puhdistaa suun puhtaudellaan.
J: Tuopa kuulostaa aivan mahtavalta. Kuules kaipaisitko jonkinlaista sijoituspääomaa, koska sain juuri kovat tulot siitä miten juuri minun yritykseni pääsi loppusijoittamaan nämä köyhät keskitysleirilleni!
P: Tottakai! Mahtavaa! Yrityksen nimi on siis “Taste of Soul”. Kyseessä on startup ja olemme aina kiinnostuneita tekemään kunnon exitin.
J: Mm.. jaa “teist of soul”, tosiaan herättää jo hyviä mielikuvia brändäysmielessä. Niin siis mistä tuotteista olikaan kyse.
P: Aa joo ei tullut toimenkuvani esille. Olen siis makukondomien maistelija.
J: Anteeksi siis?
P: makuk-o-n-d-o-m-i-e-n maistelija
J: Oho! Sehän kuulostaa jo hyvältä markkinaraolta. Kuule hei mulla ois nykyään aikamoinen reservi työttömiä, jotka karenssin uhalla joutuu tekee ihan mitä tahansa. SIIS IHAN MITÄ TAHANSA. Kelpaisiko tuhatkunta uutta maistelijaa?
P: Hei tää kuulostaa aivan fantastiselta. Tavataan mun toimarin kanssa huomenna!
J: Joo!

Petteri ja Jari jatkavat intensiivistä keskustelua seuraavaan aamuun asti ja kymmenien SWOT-analyysien ja muutamien muidenkin nelikenttien täyttämisen jälkeen saatiin yhteinen tarina aikaiseksi. Kuukauden päästä saa tuhannet työttömät jotain ihan muuta suuhunsa kuin aamupuuroa.

torstai 28. helmikuuta 2019

Ihmisyyskeitto


Ihmisyyskeitto

2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä
3 litraa kulttuuria
1 litra virheitä
puoli litraa unelmia
ripaus suolaa

Aloita ensin lisäämällä 3 litraa kulttuuria ihmisyyden alkuusi ja lisää sitä pikkuhiljaa koko prosessin läpi. Ilman kulttuuria ihmisyyttä ei voi saavuttaa. Eikä sitä voi myöskään sellaiseksi tunnistaa. On myös hyvin olennaista saada 2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä ainakin 20v, 30v, 40v ja myös 60 vuoden ajankohtien aikana. Ilman pientä eksistentiaalista kriisiä keittämäsi ihmisyys saattaa jäädä vajavaiseksi. Liian täydellinen keitto ei maistu miltään.

Ei ole olemassa virheetöntä ihmisyyttä, joten muista ripotella tai enemmänkin kaataa 1 litra virheitä sinne sun tänne. Tämä jalostaa ihmisyyskeittosi.

Jokaisesta ihmisyyskeitosta tulee vähän erilainen, mutta vain jos siihen on lisätty myös puolisen litraa unelmia. Ei kuitenkaan liikaa, koska muuten ihmisyyskeitto ei valmistu koskaan.

Muista lopuksi lisätä ripaus suolaa, mutta vältä vahingossa kaatamasta yhtään liikaa, koska katkeria kusipäisiä ihmisyyskeittoja on ihan liikaa tässä maailmassa.

torstai 10. joulukuuta 2015

Twitch on esimerkki median tulevasta mallista

"Kiitoksia tilaamisesta Jani! Olet tilannut sisältöämme jo 6kk!", "tilatkaa tästä paitamme ja menkää osoitteeseen www.blaa.com", "muistakaa käydä ostamalta sivustolta blaa.com koodilla blöö, jotta saatte 3% alennusta!". "Eli palataksamme studion puolelle niin miten ajattelit tämän kansalaisaloitteen menevän läpi Suomen irrottamiseksi eurosta viidettäkymmenettä kertaa Väyrysen aivot vadissa?". "Suomen täytyy..." BLING*, "kiitos Petteri lahjoituksesta!".

maanantai 19. lokakuuta 2015

Höpinää osa 4: Vasemmistolainen journalismi on vaan parempaa

Satuin haastattelemaan tänään Jari Hanskaa liittyen Eduskunta 3:seen. Keskustelun timmellyksessä satuttiin puhumaan itse haastattelun aikana, kuten myös sen ulkopuolella vasemmistolaisesta journalismista.

Tässä nyt se hauska juttu on siinä, että me ei ymmärretty mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Ei nyt siis siinä mielessä, etteikö voisi olla vasemmistolaista journalismia, mutta siinä mielessä miten se voi toimia lyömäaseena. "Hallintarekisterin ongelmakohtia ova...", "sinä olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja, ethän sinä tiedä mistään mitään. Olet väärässä, koska olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja".

Tietenkään ad hominemin käytössä ei ole mitään uutta, mutta on mielenkiintoista miten tällainen suhtautuminen on luikerrellut julkiseen keskusteluun muutenkin kuin toimittajien parissa. Tämä rakentuu kahteen kohtaan. Ensimmäiseksi kaikki vasemmistolainen on poliittista ja kaikki oikeistolainen on järkeä. Kahvipöydässä jos todetaan "niin on muuten hyvä, että leikataan tästä ja tuosta, että talous nousee" koetaan samanlaiseksi toteamukseksi kuin "täytyypä ottaa sateenvarjo huomenna mukaan, koska on luvattu sadetta". Mikäli kahvipöydässä todetaan "eihän näitä leikkauksia voi kestää kukaan. Pitäisi kyllä mielummin elvyttää." aiheuttaa heti hiljaisuuden, kunnes joku huutaa "EI NYT TAAS TÄTÄ POLITIIKKAA".

Toiseksi kaikki vasemmistolainen on automaattisesti sävyttynyttä ja oikeistolaisesti sävyttynyttä ei ole - tai se on niin äärimmäistä, ettei sitä oikeasti edes esiinny Suomessa. Vasemmistolainen sävyttyneisyys on karkeasti ottaen porvarihallituksen toimintatapojen kritisointia, kun taas oikeistolaisesti sävyttyneistä mediaa on vasta Fox Newsin kaltaisessa tilanteessa.

Mikä meitä vaivaa?

lauantai 19. syyskuuta 2015

Höpinää osa 3: Darrainen politiikka on selväpäistä

Olin sitten näköjään mukana valtaamassa Porthaniaa. Pointtina oli vastustaa oikeastaan vastustaa kaikkea tällä valtauksella, mutta erityisesti tätä suurta määrä irtisanomisia mitä Helsingin yliopisto toteuttaa.

Yllättävän rauhallista oli meininkiä poiketen omista ennakko-oletuksista. Mitään ei rikottu. Kiljua ei tehty. Vallankumousta ei lähdetty suunnittelemaan. Nykynuoriso ei osaa enää edes vallankumoustaa.

Kaikessa asian vaatimassa leikkimielisyydessään valtaus organisoitui kuitenkin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut turvattomuuden tunnetta. Kiitokset siitä järkkäreille.

Tietenkin monet varmasti irvailee, että siellä ne opiskelijat vaan vetää perseitä eikä oikeasti ole aatteen paloa, mutta mitä muuta vallatussa talossa sitten pitäisi tehdä? Tuijottaa seinää? Lukea Marxin koottuja teoksia? Ilman hauskaakin voi olla viinaa, mutta ilman hauskaa ei ole politiikkaa. Mainittakkoon vielä, että siellä kyllä on järjestetty järkevääkin ohjelmaa luennoista lähtien.

Miksi minä olin yliopiston valtaamisessa mukana, vaikka en opiskele tällä hetkellä enkä ole koskaan opiskellut yliopistossa? Tämä on jotenkin huvittavaa, koska jotenkin ihmisillä on ajatus siitä ettei mitään asiaa voi ajaa ellei se koske omia etujaan. Olen näköjään siitä poikkeuksellinen, että voin ajaa sivistysinstituutiomme puolesta, vaikka en siellä opiskelekkaan. Syyni puolustaa meidän sivistystämme on yksinkertainen: mikään ei tapa niin paljoa maailmassa kuin tyhmyys. 

maanantai 31. elokuuta 2015

Höpinää osa 2: Karjalanpiirakkavene

Jotenkin jännästi koin tarvetta kirjoittaa taas tänne jotain, vaikka se kirjoittaminen tapahtui jo eilen. Ehkäpä tämä on osittainen luovuuden tulva.

Voisin tästä eteenpäin lopuksi aina kehittää jonkinlaisen otsikon, joka kuvastaisi sitä kokonaisuutta mihin mikäkin höpinä on johtanut.

Tällä kertaa minulle tulee mieleen oikeastaan jo omaksi aiheeksi vanha kunnon kysymys siitä, voiko toisesta maasta muuttaa toiseen syystä x, y ja z. Itse pidän sinällään outona ylipäätänsä maiden rajoja jos varsinkin otan huomioon sen, miten valtioiden rajat ja identiteetti ovat tietoisesti rakennettuja ja keksittyjä asioita. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö ne olisi tänä päivänä relevantteja, mutta kansallisen identiteetin historia tekee siitä vain jotenkin hyvin hassua - niin hassua, ettei edes naurata.

Mikään minua ei oikeastaan enemmän hämmennä kuin se, että kuinka sekavaa tästä keskustelusta on tehty. Se johtuu osittain luonnostaan syntyvästä kommunikaation kaaoksesta ihmisten kesken. Siinä tapahtuu niin, että vastapuoli olettaa mitä toinen tarkoittaa ja päinvastoin. Tästä päästään tilanteeseen, jossa ennakkoluulot alkavat ja loppuvat syytöksiin. En kyllä vieläkään ymmärrä mitä äärisuvaitsevainen tarkoittaa. Tämä kuitenkin on se jokin oletettu vastapuoli, joka tässä keskustelussa on. Muistuttaa käsitteenä samaa kuin ateistiset terroristit.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsellisia näkemyksiä ole olemassa tai rasistisia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nämä kaikki sekoitetaan yhteen ja kukaan ei enää tiedä mistä tuulee. Asiaa ei auta yhtään se, että Putkosen kaltaiset ihmiset tarkoituksella sekoittavat tätä pakkaa välttelemällä kaikki oikeat asiat ja keskittymällä sormien osoitteluun ja marttyyriseen asennoitumiseen.

Tästä esimerkkinä myös tietynlainen sumuttaminen. Putkonen totesi Pressiklubissa, ettei kyseinen taho kiistänyt, mutta hän ei vain allekirjoittanut jotain väitettä. Joko Putkonen on ihan helvetin idiootti ja natsi (tämä on yritykseni päästä listalle) tai sitten hän tietoisesti halveeraa vastapuolen kykyä ymmärtää mistä on kyse.

Omalla tavallaan populistinen tapa lähestyä keskusteluita on paras tapa yrittää välttää keskusteluita. Jos asetat lähtökohdaksi sen, että kaikki missä puollat sitä mitä minä en puolla olet äärisuvaitsevainen tai mikä tahansa kritiikki hallituspuoluetta kohtaan on yhtä kuin ajojahti niin ollaan kaukana keskustelusta.

Hauskaa on se, että tästä kirjoituksesta kerrotaan "näinhän vasemmistokin tekee!". No niinhän ne jotkut tekevätkin. Kas mehän ollaan taas siinä populistisessa tavassa keskustella. Syyllistetään vastapuolta ja todetaan, että koska he tekivät virheitä niin se on synninpäästö itselleen. "Anteeksi tuomari, mutta kyllä tuo Penakin murhasi jonkun eilen. Miksi te minut tuomitsette?".

Voisin lopettaa tähän taas. Kahvia olisi kyllä vielä puolet jäljellä, mutta olen sanonut kaiken mitä piti sanoa. Se onkin jännä ilmaisu. Minulla ei ollut a priori tietoa siitä, mitä minun pitäisi sanoa, mutta jälkikäteen totean näin olleen ilmaisun muodossa. Toisaalta ilmaisut eivät ole kirjaimellisia. Joskus minua hämmensi lapsena sanonta "helppoa kuin heinänteko". Kuultuna ymmärsin tämän heinän tekona eli heinän luomisena, jolloin mietin ettei heinää ole helppoa tehdä? Mitenköhän sitä edes voisi lähteä tekemään? Kuulostaa hyvin vaikealta. Tajusin vihdoinkin mitä tämä tarkoitti, kun pääsin itse heinäntekoon mukaan. Siinähän vain kasataan olemassaolevaa heinää, jolloin siitä tulee metafyysisesti uusi olento eli ihmisen käytettävä heinä. Se poistuu pellosta pellon ulkopuolelle. Siitä tulee omaisuutta eli esine.