maanantai 31. elokuuta 2015

Höpinää osa 2: Karjalanpiirakkavene

Jotenkin jännästi koin tarvetta kirjoittaa taas tänne jotain, vaikka se kirjoittaminen tapahtui jo eilen. Ehkäpä tämä on osittainen luovuuden tulva.

Voisin tästä eteenpäin lopuksi aina kehittää jonkinlaisen otsikon, joka kuvastaisi sitä kokonaisuutta mihin mikäkin höpinä on johtanut.

Tällä kertaa minulle tulee mieleen oikeastaan jo omaksi aiheeksi vanha kunnon kysymys siitä, voiko toisesta maasta muuttaa toiseen syystä x, y ja z. Itse pidän sinällään outona ylipäätänsä maiden rajoja jos varsinkin otan huomioon sen, miten valtioiden rajat ja identiteetti ovat tietoisesti rakennettuja ja keksittyjä asioita. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö ne olisi tänä päivänä relevantteja, mutta kansallisen identiteetin historia tekee siitä vain jotenkin hyvin hassua - niin hassua, ettei edes naurata.

Mikään minua ei oikeastaan enemmän hämmennä kuin se, että kuinka sekavaa tästä keskustelusta on tehty. Se johtuu osittain luonnostaan syntyvästä kommunikaation kaaoksesta ihmisten kesken. Siinä tapahtuu niin, että vastapuoli olettaa mitä toinen tarkoittaa ja päinvastoin. Tästä päästään tilanteeseen, jossa ennakkoluulot alkavat ja loppuvat syytöksiin. En kyllä vieläkään ymmärrä mitä äärisuvaitsevainen tarkoittaa. Tämä kuitenkin on se jokin oletettu vastapuoli, joka tässä keskustelussa on. Muistuttaa käsitteenä samaa kuin ateistiset terroristit.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsellisia näkemyksiä ole olemassa tai rasistisia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nämä kaikki sekoitetaan yhteen ja kukaan ei enää tiedä mistä tuulee. Asiaa ei auta yhtään se, että Putkosen kaltaiset ihmiset tarkoituksella sekoittavat tätä pakkaa välttelemällä kaikki oikeat asiat ja keskittymällä sormien osoitteluun ja marttyyriseen asennoitumiseen.

Tästä esimerkkinä myös tietynlainen sumuttaminen. Putkonen totesi Pressiklubissa, ettei kyseinen taho kiistänyt, mutta hän ei vain allekirjoittanut jotain väitettä. Joko Putkonen on ihan helvetin idiootti ja natsi (tämä on yritykseni päästä listalle) tai sitten hän tietoisesti halveeraa vastapuolen kykyä ymmärtää mistä on kyse.

Omalla tavallaan populistinen tapa lähestyä keskusteluita on paras tapa yrittää välttää keskusteluita. Jos asetat lähtökohdaksi sen, että kaikki missä puollat sitä mitä minä en puolla olet äärisuvaitsevainen tai mikä tahansa kritiikki hallituspuoluetta kohtaan on yhtä kuin ajojahti niin ollaan kaukana keskustelusta.

Hauskaa on se, että tästä kirjoituksesta kerrotaan "näinhän vasemmistokin tekee!". No niinhän ne jotkut tekevätkin. Kas mehän ollaan taas siinä populistisessa tavassa keskustella. Syyllistetään vastapuolta ja todetaan, että koska he tekivät virheitä niin se on synninpäästö itselleen. "Anteeksi tuomari, mutta kyllä tuo Penakin murhasi jonkun eilen. Miksi te minut tuomitsette?".

Voisin lopettaa tähän taas. Kahvia olisi kyllä vielä puolet jäljellä, mutta olen sanonut kaiken mitä piti sanoa. Se onkin jännä ilmaisu. Minulla ei ollut a priori tietoa siitä, mitä minun pitäisi sanoa, mutta jälkikäteen totean näin olleen ilmaisun muodossa. Toisaalta ilmaisut eivät ole kirjaimellisia. Joskus minua hämmensi lapsena sanonta "helppoa kuin heinänteko". Kuultuna ymmärsin tämän heinän tekona eli heinän luomisena, jolloin mietin ettei heinää ole helppoa tehdä? Mitenköhän sitä edes voisi lähteä tekemään? Kuulostaa hyvin vaikealta. Tajusin vihdoinkin mitä tämä tarkoitti, kun pääsin itse heinäntekoon mukaan. Siinähän vain kasataan olemassaolevaa heinää, jolloin siitä tulee metafyysisesti uusi olento eli ihmisen käytettävä heinä. Se poistuu pellosta pellon ulkopuolelle. Siitä tulee omaisuutta eli esine.

1 kommentti: