Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 2

Yhteiskunnan tulee koostua mahdollisimman laajasta valikoimasta ihmisiä, jos kaikki ajattelemme samoin, ideamme eivät kehity, eivätkä tule haastetuksi jokaisesta näkökulmasta.

Lyhyitä aatteita Yhteiskunnasta osa 1

Yhteiskunnan jäsenillä on velvollisuus pyrkiä mahdollisimman hyvään tietoisuuteen ympäröivästä maailmasta, kunhan se ei rajoita tai sulje omien taitojen suuntaamaa kutsumusta, mutta yhteiskunnan jäsentä ei tule tähän pakottaa, vaan tämän tulisi olla hallinnollisen jäsenen tavoite.

Korruptoitunut demokratia vai hyvin hallittu diktatuuri?

On aihe, josta voisin kirjoittaa tuhansia sivuja, mutta eiköhän tässä lyhyen tekstin internetmaailmassa suostuta vain + ja - tyyppiseen lateluun ja basic höpötykseen.

Korruptoituneella demokratialla tarkoitan politikkoja, joita kiinnostaa vain raha ja valta, jotka mielistelyn ja tunteisiin vetoamisella ovat saaneet kansan puolelleen. Hyvin hallitulla diktatuurilla tarkoitan, että on valtio jossa on erittäin laajakatseinen, hyvä hallitsija ja pitää hyvin hallinnassa omaa valtiotaan, eli kyseessä on valtio, jota me kutsuisimme hyvinvointivaltioksi.

Korruptoitunut demokratia vs. Hyvin hallittu diktatuuri

Jokainen demokratia tässä maailmassa on enemmän tai vähemmän korruptoitunut, kuten meidän Suomikin, jota vähän aikaa sitten pidettiin vähiten korruptoituneena maana. Suurimman osan korruptiosta aiheuttaa kapitalistinen markkinatalous, mutta ei se olematonta ollut Neuvostoliitossakaan, siellä kyseessä oli erilainen sisäinen korruptio.

Demokratia on tietynlainen abstrakti kasvi, jonka kasvusuuntaan vaikuttaa ihmiset. Eli mihin suuntaan ihmiset antavat demokratian mennä, jos emme seuraa tapahtumia ja emme ole kiinnostuneita politikkojen maailmasta, luomme politikoille oven, jonka sisällä he voivat käyttää populismia ja korruptoitua kansan tietämättä. Mitä pitemmälle juuret kasvavat tähän suuntaan, sitä enemmän maamme päätöksiä ohjaa ahneus, ei halu. Korruptoituneet politikot myös pyrkivät tekemään tästä kuopasta mahdollisimman suuren, kuten meillä nyt olisi esim. Ylen lakkauttaminen tai yksityistäminen. Kun emme voi saada puolueetonta tietoa politikoista, emme voi tietää miten meidän pitäisi ohjata meidän demokraattisia voimia.

Demokratian ongelmia on se, että demokratiassa elää passiivisia nihilistejä, joita ei kiinnosta elämänmeno vaan mikä kännykkä on kädessä, ja kuinka paljon rahaa lompakossa, valtiossa on ongelmakohtia vasta sitten, kun ongelmat osuvat omaan nilkkaan. Myös nukkuvien ihmisten puolue on voittanut miltei jokaisissa vaaleissamme, mitä on järjestetty, eli meidän tulisi nukkua.

Demokratia on perusajatuksena hyvä, mutta kysymys herää ovatko ihmiset liian typeriä osatakseen ymmärtää sitä, demokratiassa moni sen kansalainen tuntuu sanovan, että oma ideologia on se kaikkein oikein ja kaikkien tulisi ajatella näin, muuten tämä valtio on ihan perseestä. Vaihtaisin kuitenkin heidän sanansa "ideologia" sanaan "näkökulma". Sillä vaikka me ihmiset olisimme kaikki samasta muotista tehty, meidän näkökulma määrittää miten ajattelemme asioista, olemme nimittäin nähneet asioita mitä kaikki muut eivät välttämättä ole. Täten kukaan, joka olisi vaikka maailman älykkäin ihminen, ei ole oikeassa, sillä hänen älykkyytensä ei tuo hänelle lisää silmiä eli havainnoillisia näkökulmia.

Demokratia

+ Kaikkien ihmisten mielipiteet otetaan konkreettisesti huomioon, eli tasavertaisuus
+ Asioihin on monta eri näkökulmaa
+ Demokratialla on historiallisesti saavutettu parhaiten hyvinvointivaltio (esim. pohjoismaat)
+ Sotaisuus on vaikeampaa toteuttaa tällä hallintomuodolla kuin diktatuurilla


- Päätökset syntyvät ja konkretisoituvat hitaasti
- Korruptio
- Kansalaisten kiinnostamattomuus, eli nukkuvien puolue voittaa aina
- Politikon vaalirahan suuruus kompensoi tämän osaamattomuuden
- Ihmiskunnassa on enemmän "typeriä" kuin "viisaita" ja valistuneita, joten valistumaton näkökanta voittaa
- Populismi, politikko ei tee mitään konkreettista, kunhan vetää savuverhon äänestäjien silmille ja puhuu paljon



Muutama paradoksi

- Ihmiset äänestävät enemmistöllä diktatuurin
- 51 % haluaa tappaa 49%
- Enemmistö ei äänestä, nukkuvan puolueen kannatus yli 50%

Muutama vahva argumentti puolesta

- Vaikka tulta voidaan käyttää tuhopolttoon, se on silti meillä käytössä ja hyödyllinen
- Mitä enemmän näkökulmia meillä on, sen paremmin tulee esille idean ongelmakohdat
- Jos emme voi sanoa mikä on universaali totuus, niin eikö demokratia ole ensimmäisenä askeleena tarvittava?

Tästä pääsemmekin aiheeseen hyvin hallittu diktatuuri, eli jos kyseisellä valtiolla menee paremmin kuin tällä demokratialla, niin miten meidän tulisi suhtauta siihen? Jos typerien ihmisten puolue on isoin puolue demokratiassa, niin päätöksetkin ovat typeriä. Kyseisen hallituksen diktaattori on siis lempeä ihminen, jolla on paljon karismaa, hän punnitsee jokaisen päätöksen minkä tekee, kuunnellen muiden ihmisten mielipiteet ensin. Hän ei tee typeriä päätöksiä ja osaa tehdä kompromissit. Eli periaatteessa ihmisten mielipiteet päätyy diktaattorille, joka tekee parhaimman mahdollisimman päätöksen niiden pohjalta. Eli sananvapaus olisi. Ongelmana on, ettei meillä ole käytännön esim. tästä hallinnon muodosta, joten hyöty jää teoreettiseksi. Ongelmana on myös se, kuka jatkaa diktaattorin perintöä, onko seuraava diktaattori samaa tasoa kuin Mussolini?

Diktatuuri

+ Vähäinen korruptio
+ Asiantuntevuus päätöksien teossa
+ Hallinto on tasaista diktaattorin elinkaaren aikana
+ Saavutuksilla on suurempi potentiaali toteutua

- Diktaattoritkin on ihmisiä
- Sotaisuus erittäin helppoa
- Ihmiset eivät ole tasavertaisia
- Näkökulmia saadaan, mutta hallitsijan on varmasti vaikea omaksua kaikkia
- Jos hyvä hallitsija kuolee, mitkä ovat takuut että seuraava on hyvä?
- Käytännön esim. puuttuvat

Muutama vahva argumentti puolesta

- Laivaa ei voi ohjata matkustajien äänien perusteella
- Jos kansa demokraattisesti on halunnut diktatuurin

Jätän valinnan itse ihmiselle päätettäväksi. Mielestäni kaikki hallintomuodot voivat onnistua, mutta koen ideologisesti oikeaksi demokratian, sillä kaikkien ihmisten tulisi olla tasavertaisia, vaikka epäkohtia olisi, tulisi ennemmenkin puuttua epäkohtiin, eikä heittää koko ideaa roskakoriin.

Äänestyksestä

Otsikoissa on viime aikoina pyörinyt galluppeja perussuomalaisten jatkuvasta noususta, ja gaussin käyrän mukaisesti ei ole pitkä matka enää suurimpien puolueiden joukkoon. Gallupeiden julkaisussa ei kuitenkaan oteta huomioon, että jatkuva syöttäminen siitä kuinka perussuomalaiset kipuavat kärkeen lisää heidän suosiotaan. Ihmiset haluavat olla voittajien leirissä, kukaan ei halua että oma ääni menee hukkaan, vaan äänejä keinotellaan.

Millä perussuomalaiset menevät eteenpäin? Muutoksen voimalla, mikä olisikaan parempi lupaus kuin luvata muutosta. Kuinka monta kertaa radikaalit mielipiteet omaava, muita puolueita halveksiva ja muutosta lupaava puolue on saavuttanu kansan suosiota? Ja kuinka paljon kyseiset puolueet on välttänyt sanovansa mitä konkreettisia asioita he tekevät? "Korjaamme maahanmuuton, korjaamme kaksikielisyyden". Aiheet ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten sanaharkkaa ihmisissä, ja ne luvataan korjata, tapaa tai keinoa ei mainita.

Olisivatko perussuomalaiset näin suosittuja, jos meillä ei olisi ollut vaalirahakohua? Olisivatko perussuomalaiset näin suosittuja, jos muiden puolueiden politikot eivät pitäisi asemaansa itsestäänselvyytenä tai ilman kohua Matti Vanhasesta?

Politikot ovat aina kautta aikojen yrittäneet vedota ihmisiin, ota politikko myyjästä, eli kaiken sanahelinän välistä yritä löytää mitä hän konkreettisesti sanoo. Kuinka monta kertaa luotettavaksi luulemasi myyjä onkin huijannut sinua sanahelinällä, ja olet tuntenut olosi petetyksi jälkeenpäin?

Äänestä oikein, älä sen takia koska muutkin äänestävät, vaan koska sinä koet valitsemasi ehdokkaasi omaksesi. Äänesi ei mene hukkaan, vaikka ehdokastasi ei valittu. Kuinka moni auttaa kaatunutta ihmistä, jos kaikki ajattelee: "Ei minun tarvitse tuota auttaa, kyllä joku noista muista nostaa hänet ylös".

Kaksikielisyydestä

Viime aikoina on taas ollut erittäin paljon puhetta Suomen kaksikielisyydestä. Kysymyksiä on erityisesti herännyt siitä, että miksi se on koulussa pakollista, kuten myös ylipäätään ruotsin kielen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Sammakoita myös on lennellyt paljon, ja aivan käsittämättömiä argumentteja ruotsin kielen pakottamisen puolesta. Hassuinta on se, kuinka jatkuvassa ristiriidassa tuntuvat suomenruotsalaisten argumentit olevan.

1. "Pakkoruotsi on perusteltua, siinä missä on pakkomatematiikka tai pakkobiologia."

Ehkä argumenteista kaikista käsittämättömin, kykenisin vain ymmärtämään tämän huumorilla, mutta se ei edes ole huumoria... Matematiikan hyödyllisyyden vertailu ruotsin välillä ei kestä kovin kauaa vertailua ennenkuin huomaa kummalla ei pysty edes selviämään elämässä. Joten en vastaa edes tämän enempää, jos tästä ei itse pysty ymmärtämään syytä, niin lyön kyllä hanskat tiskiin.


2. "Ruotsinkielen lukeminen on yleissivistystä."

Miksi juuri ruotsin? Jos vetoamme historiaan, niin saamen kielen lukeminen olisi yleissivistävämpää, mutta emme lue sitä koska erittäin harva kommunikoi sillä tavalla, siitä ei ole siis hyötyä.

3. "Ruotsinkieltä vaaditaan työpaikoissa ja valtion virkamiesten tulee osata ruotsia"

Se, että me valtiossa teemme _väkisin_ ruotsin kielestä käytännöllisemmän kuin se todellisuudessa on, ei tarkoita että ruotsinkielen osaamattomissa kansalaisissa olisi ongelma, vaan valtiossa. Suomessa käy vuosittain 10x kertaa enemmän venäläisiä vuodessa kuin täällä on suomenruotsalaisia, kaupassa työskentelevät palvelevat siis venäläisiä paljon enemmän kuin suomenruotsalaisia.


4. "Suomenruotsalaisten kanssa tulee kommunikoida ruotsiksi"

Eli suomenruotsalaiset ovat korkeammassa asemassa kuin suomalaiset?

5. "Pitäähän suomenruotsalaistenkin opetella pakkosuomea"

Kuvitteleeko kukaan suomenruotsalainen pystyvänsä pärjäämään millään tavalla Suomessa ilman suomenkielen osaamista, ellei tietenkin elä lopun elämäänsä Mustasaaressa.

6. "Suomi on pitkään ollut kaksikielinen maa"

Millä tavalla se kuinka pitkään joku asia on ollut olemassa oikeuttaa sen? Periaatteessa Suomi voisi nykyään olla kolmekielinen maa, meillä oli aikanaan pakkovenäjä, mutta suomalaiset kapinoivat sen pois. Pakkovenäjää olisi muuten helpompi perustella kuin suomenruotsia.


I rest my case.

Ainoa

Monesti mietimme, että oma maailmankatsomuksemme tai poliittinen näkökantamme on oikea. Eli uskomme, että juuri se sosialismi on ainoa tapa politiikassa ja sen pitäisi olla ainoa poliittinen aate, tai dualismi on ainoa oikea filosofinen aatesuuntaus. Mutta jos mietimme siltä kannalta asiaa, että kaikki politikot ajattelisivat vain työväen etua, niin mihin jäisi kritisoijat? Eihän demarit ymmärrä yhtä hyvin taloudellista näkökulmaa kuin kokoomus, eikä taas kokoomus ymmärrä yhtä hyvin kuinka työväkeä tulisi kohdella. Perussuomalaiset, populisteja vaikka ovatkin, kyseenalaistavat kuitenkin loppujenlopuksi kaiken muiden puoleiden politiikasta, joka tuo vastaäänen kaikkeen politiikkaan. Jos meillä olisi eduskunnassa kuin yksi puolue, ei osattaisi katsoa asiaa eri näkökulmista.
Jos vaikka mietimme asiaa hesarin mielipidepalstaa apuna käyttäen, yleisin tapa miten keskustelu alkaa on että joku kirjoittaa ensimmäisen mielipiteen jostain asiasta, jonka jälkeen joku vastaa siihen osoittamalla sen ongelmakohdat ja miltä asia vaikuttaa hänen omasta näkökulmastaan ja sitten taas joku vastaa siihen jne. Tämähän skenaario ei yleensä pääty minkäänlaiseen lopputulokseen, vaan jokainen esittää omasta näkökulmastaan oikean vastauksen. Voitaisiin melkein sanoa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, mutta sillä erotuksella että näemme asiat omasta näkökulmastamme joka johtaa erilaisiin valintoihin,

Jokaisen ihmisen mielipide on arvokas, ja pitäisi tullaa kuulluksi.

Ajatuksillisessa valistuksessa ei pitäisi koskaan olla päämääränä ainoata tapaa ajatella tai nähdä asioita.

Jumalaan

Spinozan tavoin Jumalan voi ymmärtää substanssina, jolla on loputtomasti attribuutteja ja joka selittää itseään itsellään, kuitenkin tämä jää siihen että selitetään Jumalaa, ei sitä onko Jumalaa. Spinozalla on käytössään aksioomeja ja määritelmiä D:t ja A:t, mutta lähinnä ne tuntuvat kuitenkin kompromisseilta yrittää tuskaisesti selittää hampaat irvessä miten Jumala on olemassa.

Jos Spinoza vaikka miettii sitä, miten jokainen on itsessään tai toisessaan, mitä ei voi käsittää toisen kautta, täytyy käsittää itsensä kautta. Ovat niin ikään aksioomeja ja luokitelmia jotka pätee jokaisessa asiassa, mutta kuinka lähellä Jumala on muita oliota kohtaan? Voimmeko verrata Jumalaa ihmiseen? Voimme soveltaa tietenkin Spinozan aksioomeja moniin asioihin, ja hyviähän ne tietenkin ovat, mutta suuntaa antavia, sillä minkään ei pitäisi olla absoluuttista. Miten voisimme sanoa ja päätellä oman mielemme sisällä, että kaikki tässä maailmankaikkeudessa toteutuu niin, vaikka voisimme havainnoida sen, voisimmeko luottaa havainnointiimme?

Kuinka paljon vaikuttaakaan fysiikan ja kemian ymmärrys siihen miten näemme yksinkertaisia asioita sen jälkeen aivan eri tavalla. Kun kysymme tavalliselta ihmiseltä mitä mikrossa ruualle tapahtuu, hän vain vastaa hämmentyneenä ”no siellähän se vain lämpenee ja syön sen?”, mutta kun kysymme fyysikolta hän vastaa: ”Mikroaaltouunin magnetroni synnyttää sähkömagneettista säteilyä joka saa ruuan vesimolekyylit liikkumaan, joka täten lämmittää ruuan”. Molemmathan vastaukset ovat tietenkin oikein, mutta tietämys on saanut aivan eri merkityksen havainnoillemme näinollen psykologisiin skeemoihin.  Emme siis voi päätellä mikron toimintaa vain järjellä, vaan tarvitsemme siihen empiirisiä kokeita. Miten voisimme sitten samalla tavalla päätellä logiikalla jumalan olemassaolon?

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole vajota relativismiin, eli ettemme voisi tietää mitään emmekä tietää edes sitä ettemme tiedä mitään jne. Vaan tarkoituksena on kritisoida sitä näkemystä, että luomme vain loogisen kaavan A=B B=C joten C=A. Kaava tietenkin pitää paikkansa vaikka miten sitä vääntelee ja kääntelee mielessämme, mutta päteekö se silloinkin kun sijoitamme jotain kirjaimien paikalle? Tästä alkaa siis logiikan alkukohta, josta pääsemme muihinkin loogisiin päätelmiin jotka on myös vaikea tai miltei mahdoton todistaa vääräksi, kuten vaikka Spinozan aksiooma: Kaikki, mikä on, on joko itsessään tai toisessaan. Tämä laitetaan siis koskettamaan koko maailmankaikkeutta, mutta kun emme edes tiedä mikä on tarkalleen maailmankaikkeus.

Kysymys ei ole myöskään vain siitä onko Jumalaa, vaan jos se on, minkä uskonnon Jumala se on, vai eikö se ole minkään uskonnon Jumala. Empiiriset todisteet uskonnoista ovat erittäin niukat, niihin tutustumalla ja todistamalla ei pysty mitenkään sanomaan kumman uskonnon empiiriset todisteet ovat paremmat. Kristinuskossa saatamme löytää todisteita Jeesus nimisen henkilön fyysisestä olemuksesta, mutta emme mitenkään pyhästä hengestä tai Jeesuksesta Jumalan lapsena tai Jumalana (miten nyt olisikaan tarkoitus tulkita raamattua).  Aivan kuten emme pidä kansantarinoitakaan empiirisinä todisteina, kuten vaikka Yetin olemassaolo, emme myöskään pidä raamatun mainintaa siitä miten pyhä henki tuli ihmiseen.

Entäs ei-empiiriset todisteet? Tähän kategoriaan sijoittuisi Spinozan kaltaiset loogiset todistelut, käsi sydämmellä todistelut ym. En nyt vertaa tätä täysin Jumalaan uskomiseen, mutta jos ajattelemme että on olemassa laatikko, jonka sisälle ei mitenkään pysty näkemään. Niin voisimme loogisesti päätellä, että laatikossa olisi jotain, koska miksi muuten se olisi olemassa, sehän on tarkoitettu sitä varten että siellä säilytetään jotain. Voisimme tunneperäisesti myös sanoa, yksilöllisesti tietenkin, että minusta tuntuu että tuolla on jotain. Ja joku voisi sanoa ”mitä väliä sillä on meidän elämän kannalta” tai ”ei siellä ole mitään”. Muuttaako nämä päättelyt millään tavalla laatikon sisältöä? Eivät tietenkään, sen takia empiiriset todisteet näissä asioissa ovat varteenotettavempia.