Stalinin vodkakätkö

Hän avasi jääkaapin oven...

Yhtäkkiä jokin imaisi hänet sisäänsä. Missä helvetissä minä olen? Onko tämä jokin vitun Narnia? Viiksekäs mies saapuu häntä kohti. “Priviet, mitä teet täällä?”. Anteeksi, mutta siis mitä vittua sinä teet täällä tai siis missä minä olen? “Hmm... sitä samaa olen minäkin miettinyt”, “yhtenä päivänä olin normaalisti siemailemassa vodkaa salaisessa kätkössäni, jokin pimahti enkä enää päässyt pois täältä”. Ahaa, tuumin helvetin hämmentyneenä. Hetkinen näytät todella tutulta. “No varmasti näytän! Olenhan Neuvostoliiton johtaja! Josif Stalin”. Olen kyllä käynyt monella reissulla Tallinnassa siemailemassa vodkaa, mutta tästähän tuli melkoinen Stallinnan reissu.

Onko nyt siis jotain suurta tehtävää tämän maailman pelastamiseksi tai jotain? Siis yleensähän tarina tässä menee jotenkin niin, että joku saatanan viisas leijona tai muu vastaavaa eläin sössöttää jotain tämän maailman pelastamisesta, mutta että viiksekäs Stalin? Sanon jo nyt suoraan, että ei kiinnosta, mutta jos hinnasta- tai siis noh vodkasta sovitaan niin homma kyllä hoituu. Pitääkö mun mahdollisesti listiä joku toinen viiksekäs mies, kuten Hitler?

“Noh.. itseasiassa sun pitäis tappaa Gandhi. Se on yrittänyt jatkuvasti varastaa mun vodkat. Ei kyllä ole mikään rauhan mies hän.”. SIIS GANDHI? No mikä ettei. Itteänikin vituttaa tollaset rauhasta sössöttävät ukkelit. Anna mulle kivääri niin mä hoidan homman. Ei sattuis muuten olee russki standardia täällä? “Kuule minulta löytyy kaikki vodkat aakkosjärjestyksessä. Älä siitä huolehdi. Kuule mitä jos otettais ensin pienet alkuryypyt?”. No otetaan ihmeessä!

Molemmat heistä joivat ensin yhden ryypyn, sitten toisen, sitten kolmannen, sitten neljännet, sitten viidennet, sitten kuudennet ja näin kertojana lopetan tarinan tähän ja totean vain, että sen pituinen se. Kyllähän sä jo tiedät miten nää tarinat aina päättyy. Loppu. The end. Finito. Hyvästi. Sayonara. Bye bye my darling.

Kaikkien aikojen idea

On hämärää ja kuiva ilma tarttuu sieraimiin. Baari on melkein täysin tyhjä. On tiistai kello 1 aamuyöstä. Lasistaan totuutta etsineet Petteri ja Jari huomasivat toisensa, vaikka luulivat baarin olevan tyhjä. Petteri tokaisee Jarille “hei en huomannutkaan, että täällähän oli joku muu! Tulehan ihmeessä tänne istumaan. Alkaa kyllästyttää olla vain tämän Petterin kanssa tässä”, Jari toteaa “mikäs siinä! Minuakin kyllästytti vain olla tämän Jarin kanssa”

Petteri: No mikäs sinä olet miehiäsi?
Jari: olen oikeastaan kokoomuslainen kansanedustaja ja hallituksessa tällä hetkellä

P: Sepäs mielenkiintoista! Mitäs tänään työpäivääsi kuului?
J: No päätettiin vihdoinkin laittaa köyhät keskitysleirille tuottamaan lisäarvoa. Kylläpä kesti pitkään saavuttaa vihdoinkin hallitus mikä laittaa Suomen kuntoon!

P: No tuohan kuulostaa aivan mahtavalta pöhinältä. Itsekkin sain vihdoin ylennyksen työssäni tänään.
J: Jaa mikäs sinä olet sitten miehiäsi?
P: Olen oikeastaan tälläinen mitä pariisiksi voisi kutsua konneuseeriksi

J: Jaa siis mikä?
P: Niin siis tämmöinen, joka hakee sitä parasta mitä voi löytyä. Maun puolesta siis.

J: Aa sitähän se tarkoittikin! Mitä makuja siis etsit?
P: Noo tällä hetkellä olisi tarkoitus löytää kunnon mustikkaa. Siis juuri sitä metsähavujen tuoksun tuomaa aromimaailmaa, joka yhdistyy tuohon sinertävän joen lorinaan ja puhdistaa suun puhtaudellaan.
J: Tuopa kuulostaa aivan mahtavalta. Kuules kaipaisitko jonkinlaista sijoituspääomaa, koska sain juuri kovat tulot siitä miten juuri minun yritykseni pääsi loppusijoittamaan nämä köyhät keskitysleirilleni!
P: Tottakai! Mahtavaa! Yrityksen nimi on siis “Taste of Soul”. Kyseessä on startup ja olemme aina kiinnostuneita tekemään kunnon exitin.
J: Mm.. jaa “teist of soul”, tosiaan herättää jo hyviä mielikuvia brändäysmielessä. Niin siis mistä tuotteista olikaan kyse.

P: Aa joo ei tullut toimenkuvani esille. Olen siis makukondomien maistelija.
J: Anteeksi siis?
P: makuk-o-n-d-o-m-i-e-n maistelija

J: Oho! Sehän kuulostaa jo hyvältä markkinaraolta. Kuule hei mulla ois nykyään aikamoinen reservi työttömiä, jotka karenssin uhalla joutuu tekee ihan mitä tahansa. SIIS IHAN MITÄ TAHANSA. Kelpaisiko tuhatkunta uutta maistelijaa?
P: Hei tää kuulostaa aivan fantastiselta. Tavataan mun toimarin kanssa huomenna!
J: Joo!

Petteri ja Jari jatkavat intensiivistä keskustelua seuraavaan aamuun asti ja kymmenien SWOT-analyysien ja muutamien muidenkin nelikenttien täyttämisen jälkeen saatiin yhteinen tarina aikaiseksi. Kuukauden päästä saa tuhannet työttömät jotain ihan muuta suuhunsa kuin aamupuuroa.

Ihmisyyskeitto

Ihmisyyskeitto

2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä

3 litraa kulttuuria

1 litra virheitä

puoli litraa unelmia

ripaus suolaa

Aloita ensin lisäämällä 3 litraa kulttuuria ihmisyyden alkuusi ja lisää sitä pikkuhiljaa koko prosessin läpi. Ilman kulttuuria ihmisyyttä ei voi saavuttaa. Eikä sitä voi myöskään sellaiseksi tunnistaa. On myös hyvin olennaista saada 2 desilitraa eksistentiaalista kriisiä ainakin 20v, 30v, 40v ja myös 60 vuoden ajankohtien aikana. Ilman pientä eksistentiaalista kriisiä keittämäsi ihmisyys saattaa jäädä vajavaiseksi. Liian täydellinen keitto ei maistu miltään.

Ei ole olemassa virheetöntä ihmisyyttä, joten muista ripotella tai enemmänkin kaataa 1 litra virheitä sinne sun tänne. Tämä jalostaa ihmisyyskeittosi.

Jokaisesta ihmisyyskeitosta tulee vähän erilainen, mutta vain jos siihen on lisätty myös puolisen litraa unelmia. Ei kuitenkaan liikaa, koska muuten ihmisyyskeitto ei valmistu koskaan.

Muista lopuksi lisätä ripaus suolaa, mutta vältä vahingossa kaatamasta yhtään liikaa, koska katkeria kusipäisiä ihmisyyskeittoja on ihan liikaa tässä maailmassa.

Twitch on esimerkki median tulevasta mallista

"Kiitoksia tilaamisesta Jani! Olet tilannut sisältöämme jo 6kk!", "tilatkaa tästä paitamme ja menkää osoitteeseen www.blaa.com", "muistakaa käydä ostamalta sivustolta blaa.com koodilla blöö, jotta saatte 3% alennusta!". "Eli palataksamme studion puolelle niin miten ajattelit tämän kansalaisaloitteen menevän läpi Suomen irrottamiseksi eurosta viidettäkymmenettä kertaa Väyrysen aivot vadissa?". "Suomen täytyy..." BLING*, "kiitos Petteri lahjoituksesta!".

Höpinää osa 4: Vasemmistolainen journalismi on vaan parempaa

Satuin haastattelemaan tänään Jari Hanskaa liittyen Eduskunta 3:seen. Keskustelun timmellyksessä satuttiin puhumaan itse haastattelun aikana, kuten myös sen ulkopuolella vasemmistolaisesta journalismista.

Tässä nyt se hauska juttu on siinä, että me ei ymmärretty mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Ei nyt siis siinä mielessä, etteikö voisi olla vasemmistolaista journalismia, mutta siinä mielessä miten se voi toimia lyömäaseena. "Hallintarekisterin ongelmakohtia ova...", "sinä olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja, ethän sinä tiedä mistään mitään. Olet väärässä, koska olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja".

Tietenkään ad hominemin käytössä ei ole mitään uutta, mutta on mielenkiintoista miten tällainen suhtautuminen on luikerrellut julkiseen keskusteluun muutenkin kuin toimittajien parissa. Tämä rakentuu kahteen kohtaan. Ensimmäiseksi kaikki vasemmistolainen on poliittista ja kaikki oikeistolainen on järkeä. Kahvipöydässä jos todetaan "niin on muuten hyvä, että leikataan tästä ja tuosta, että talous nousee" koetaan samanlaiseksi toteamukseksi kuin "täytyypä ottaa sateenvarjo huomenna mukaan, koska on luvattu sadetta". Mikäli kahvipöydässä todetaan "eihän näitä leikkauksia voi kestää kukaan. Pitäisi kyllä mielummin elvyttää." aiheuttaa heti hiljaisuuden, kunnes joku huutaa "EI NYT TAAS TÄTÄ POLITIIKKAA".

Toiseksi kaikki vasemmistolainen on automaattisesti sävyttynyttä ja oikeistolaisesti sävyttynyttä ei ole - tai se on niin äärimmäistä, ettei sitä oikeasti edes esiinny Suomessa. Vasemmistolainen sävyttyneisyys on karkeasti ottaen porvarihallituksen toimintatapojen kritisointia, kun taas oikeistolaisesti sävyttyneistä mediaa on vasta Fox Newsin kaltaisessa tilanteessa.

Mikä meitä vaivaa?

Höpinää osa 3: Darrainen politiikka on selväpäistä

Olin sitten näköjään mukana valtaamassa Porthaniaa. Pointtina oli vastustaa oikeastaan vastustaa kaikkea tällä valtauksella, mutta erityisesti tätä suurta määrä irtisanomisia mitä Helsingin yliopisto toteuttaa.

Yllättävän rauhallista oli meininkiä poiketen omista ennakko-oletuksista. Mitään ei rikottu. Kiljua ei tehty. Vallankumousta ei lähdetty suunnittelemaan. Nykynuoriso ei osaa enää edes vallankumoustaa.

Kaikessa asian vaatimassa leikkimielisyydessään valtaus organisoitui kuitenkin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut turvattomuuden tunnetta. Kiitokset siitä järkkäreille.

Tietenkin monet varmasti irvailee, että siellä ne opiskelijat vaan vetää perseitä eikä oikeasti ole aatteen paloa, mutta mitä muuta vallatussa talossa sitten pitäisi tehdä? Tuijottaa seinää? Lukea Marxin koottuja teoksia? Ilman hauskaakin voi olla viinaa, mutta ilman hauskaa ei ole politiikkaa. Mainittakkoon vielä, että siellä kyllä on järjestetty järkevääkin ohjelmaa luennoista lähtien.

Miksi minä olin yliopiston valtaamisessa mukana, vaikka en opiskele tällä hetkellä enkä ole koskaan opiskellut yliopistossa? Tämä on jotenkin huvittavaa, koska jotenkin ihmisillä on ajatus siitä ettei mitään asiaa voi ajaa ellei se koske omia etujaan. Olen näköjään siitä poikkeuksellinen, että voin ajaa sivistysinstituutiomme puolesta, vaikka en siellä opiskelekkaan. Syyni puolustaa meidän sivistystämme on yksinkertainen: mikään ei tapa niin paljoa maailmassa kuin tyhmyys. 

Höpinää osa 2: Karjalanpiirakkavene

Jotenkin jännästi koin tarvetta kirjoittaa taas tänne jotain, vaikka se kirjoittaminen tapahtui jo eilen. Ehkäpä tämä on osittainen luovuuden tulva.

Voisin tästä eteenpäin lopuksi aina kehittää jonkinlaisen otsikon, joka kuvastaisi sitä kokonaisuutta mihin mikäkin höpinä on johtanut.

Tällä kertaa minulle tulee mieleen oikeastaan jo omaksi aiheeksi vanha kunnon kysymys siitä, voiko toisesta maasta muuttaa toiseen syystä x, y ja z. Itse pidän sinällään outona ylipäätänsä maiden rajoja jos varsinkin otan huomioon sen, miten valtioiden rajat ja identiteetti ovat tietoisesti rakennettuja ja keksittyjä asioita. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö ne olisi tänä päivänä relevantteja, mutta kansallisen identiteetin historia tekee siitä vain jotenkin hyvin hassua - niin hassua, ettei edes naurata.

Mikään minua ei oikeastaan enemmän hämmennä kuin se, että kuinka sekavaa tästä keskustelusta on tehty. Se johtuu osittain luonnostaan syntyvästä kommunikaation kaaoksesta ihmisten kesken. Siinä tapahtuu niin, että vastapuoli olettaa mitä toinen tarkoittaa ja päinvastoin. Tästä päästään tilanteeseen, jossa ennakkoluulot alkavat ja loppuvat syytöksiin. En kyllä vieläkään ymmärrä mitä äärisuvaitsevainen tarkoittaa. Tämä kuitenkin on se jokin oletettu vastapuoli, joka tässä keskustelussa on. Muistuttaa käsitteenä samaa kuin ateistiset terroristit.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsellisia näkemyksiä ole olemassa tai rasistisia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nämä kaikki sekoitetaan yhteen ja kukaan ei enää tiedä mistä tuulee. Asiaa ei auta yhtään se, että Putkosen kaltaiset ihmiset tarkoituksella sekoittavat tätä pakkaa välttelemällä kaikki oikeat asiat ja keskittymällä sormien osoitteluun ja marttyyriseen asennoitumiseen.

Tästä esimerkkinä myös tietynlainen sumuttaminen. Putkonen totesi Pressiklubissa, ettei kyseinen taho kiistänyt, mutta hän ei vain allekirjoittanut jotain väitettä. Joko Putkonen on ihan helvetin idiootti ja natsi (tämä on yritykseni päästä listalle) tai sitten hän tietoisesti halveeraa vastapuolen kykyä ymmärtää mistä on kyse.

Omalla tavallaan populistinen tapa lähestyä keskusteluita on paras tapa yrittää välttää keskusteluita. Jos asetat lähtökohdaksi sen, että kaikki missä puollat sitä mitä minä en puolla olet äärisuvaitsevainen tai mikä tahansa kritiikki hallituspuoluetta kohtaan on yhtä kuin ajojahti niin ollaan kaukana keskustelusta.

Hauskaa on se, että tästä kirjoituksesta kerrotaan "näinhän vasemmistokin tekee!". No niinhän ne jotkut tekevätkin. Kas mehän ollaan taas siinä populistisessa tavassa keskustella. Syyllistetään vastapuolta ja todetaan, että koska he tekivät virheitä niin se on synninpäästö itselleen. "Anteeksi tuomari, mutta kyllä tuo Penakin murhasi jonkun eilen. Miksi te minut tuomitsette?".

Voisin lopettaa tähän taas. Kahvia olisi kyllä vielä puolet jäljellä, mutta olen sanonut kaiken mitä piti sanoa. Se onkin jännä ilmaisu. Minulla ei ollut a priori tietoa siitä, mitä minun pitäisi sanoa, mutta jälkikäteen totean näin olleen ilmaisun muodossa. Toisaalta ilmaisut eivät ole kirjaimellisia. Joskus minua hämmensi lapsena sanonta "helppoa kuin heinänteko". Kuultuna ymmärsin tämän heinän tekona eli heinän luomisena, jolloin mietin ettei heinää ole helppoa tehdä? Mitenköhän sitä edes voisi lähteä tekemään? Kuulostaa hyvin vaikealta. Tajusin vihdoinkin mitä tämä tarkoitti, kun pääsin itse heinäntekoon mukaan. Siinähän vain kasataan olemassaolevaa heinää, jolloin siitä tulee metafyysisesti uusi olento eli ihmisen käytettävä heinä. Se poistuu pellosta pellon ulkopuolelle. Siitä tulee omaisuutta eli esine.

Höpinää osa 1

Aattelin tehdä samalla tavalla blogiani kuin vlogiani. Eli toisinsanoen niin, etten mieti ollenkaan etukäteen mistä kirjoitan vaan suoraan alan vain tuottamaan tekstiä kuin puhuisin. Ei kuitenkaan niin, että tästä tekstistä tulisi ihan vain puheen tapaista sorinaa, vaan säilyttäisi merkityksensä kirjoitettuna. Kirjoitusvirheiltä tai muulta ei välttämättä vältytä kovin hyvin, mutta yritän parhaani.

Voisin asettaa säännöksi sen, että kun sormeni koskettavat näppäimistöä niin en lopeta kirjoittamista vaan jatkan aina tiettyyn pisteeseen asti. Ei siis mitään syvällisiä tuntien pohdiskeluja tai tuntien tuskailua siitä, että miten saisin nasevan lauseen aikaiseksi tai minkälaista ironiaa saisin tällä kertaa paiskattua kohti lukijan naamaan mukanokkelasti. Täytyy muuten sanoa, että nyt jäi hämmentämään miten mukanokkela kirjoitetaan. Muka-nokkela? Muka nokkela? En tiedä. Minulle kieliopilliset asiat ovat yleisesti aika intuitiivisia, enkä oikein tiedä säännöistä. Yleisesti laitan vain googleen nopeasti jonkun sanan ja katon mikä on kirjoitusasu yleisimmiten joissakin virallisissa artikkeleissa.

Ymmärrän kyllä sen, että kieliopilliset asiat ovat tärkeitä ja ne voivat ärsyttää suurestikkin joitakin ihmisiä. Suurin ongelma kyllä varmasti on tietenkin se, että jos koko lauseen merkitys muuttuu. Ainakin pilkkujen sijoittelulla saadaan aikaan monta surkuhupaisaa tapahtumaa.

Suurin ahdistus varmasti tulee ainakin siitä, että jotenkin hassusti kieliopin hallinta yhdistetään älykkyyteen. Tämä stereotypia saa tietenkin vahvistusta, kun elämämmmkoulullaliset vuodattavat ympäri nettiä ",,,,miks ne kumihuullet tulee,,,,,, tänne meiään rahalla elämäää,,,,.,mä oon ainaki tyämiäs.,.....". Olen oikeastaan aina ihmetellyt mitä pilkkujen käyttö ikään kuin tarkoittaa, kun niitä niputtaa paljon yhteen. Luultavasti sillä haetaan jotain puheelle ominaista taukoilua tai korostusta, joka ei kuitenkaan ihan kielellisenä ilmaisuna toimi ellei käytetä yleisesti tunnettua kolmea pistettä...

Eiköhän tämä päästö ala olla tässä. Huomaan kyllä, että samalla tavalla kuin puhuessani vlogeissa voisin jatkaa kirjoittamistakin tästä aiheesta aika pitkälle. Näistä olisi kuitenkin varmaan hyvä tulla tämmöisiä muutaman sivun höpötyksiä. Näistä höpötyksistä tulisi kuitenkin ajan kuluessa isokin tarina. Ei kovin suuri tarina. Ei erityisen mielenkiintoinen tarina. Eli juuri minunlaiseni tarina. Ihmisen, joka kokee mieleiseksi keskellä yötä alkaa yhtäkkiä kirjoittamaan vaan blogiinsa diipadaapaa. Juo lakritsiteetä ja kuuntelee jazzia. Art Tatumia. Olisipa omakin etunimi "taide". Olen vain Juho. Tai no tarkemmin ottaen Juho-Akseli. Käsittääkseni saan kiittää ensimmäisestä osasta isoveljiäni ja toisesta osasta vanhempiani. Kiitos.

Virta

Suurempaa toivoa ei minulta tule,
kuin hoivaa sinulta,
läheisyyden suojaa,
kahden tuomaa voimaa.

Mistä löysimme toisemme?
Sieltä missä kaikki muut olivat.
Mutta me kuuluimme.

Se mihin tämä vie,
ei mikään joku tuo.
Loputon suo mihin me hukuttaudumme.

En näe muuta

Suuret toiveet elättävät surevat sateet.

Tuoreet kaihot herättävät kuulevat rakeet.

Hauraat tunteet laskevat uniset lumet.

Sinä, joka olet sateen alla.
Olet kuulolla rakeiden ropinassa.

Se, johon uniset hiutaleet laskeutuivat.

Sinä.

Sinä olet.

Sinä olet se.

Sateet, rakeet ja lumet,
sinä siellä silti olet.
Näetkö sinä minut?

Luonnollisuus ei ole ominaisuus ruuassa

Useasti puhutaan erityisesti ruuan suhteen siitä, että se on hyvää koska se on "luonnollista". Mutta mitä on luonnollisuus? Mitä luonnollisuus tarkoittaa lisäarvona objektissa? Kuka määrittelee luonnollisuuden?

Näiden kysymyksien kautta haluaisin lähteä tutkimaan hieman koko käsitettä ja keskityn tällä kertaa erityisesti ruokaan*

*tämä ei ole passiivinen akateeminen kirjoitus, jossa ei ole yhtään kärjistyksiä ja jossa huumoriarvo on ranskanleipää. Tässä on osakseen keskisormen näyttämistä trendipelleille ja ihmisille, jotka eivät kykene suuressa avoimuudessaan haastamaan omia näkemyksiään.

Luonnollisuus

Jos lähdemme ihan perusasioista liikkeelle niin yksinkertaisuudessaan luonnollisuudella tarkoitetaan luonnon itsensä tuottamaa. Luonnon manipulaatiossa luonnollisena pidetään myöskin eläinten harrastamaa manipulaatioita tai ihmisen mikäli se tapahtui "luonnollisessa vaiheessa".

Tämän päivän ihmisen epäluonnollisena manipulaationa pidetään kaikkea, joka ei vastaa maaseudun idylliä. Esimerkkinä tästä voisi olla laboratoriossa tuotettu lääke, siinä missä luonnollinen "löysin tämän jännän kasvin parantaakohan tämä flunssan" pidetään mukavempana mielikuvana. Todellisuudessa tietomme kasvien parantavista voimista tuli suurten ruumiskasojen kautta. Nykyinen lääketiede haluaisi välttää ihmisuhrien tekemisen jatkossa, joten päädyimme tähän epäluonnolliseen ratkaisuun, jossa pyrimme muilla keinoilla parantamaan sairauksia kuin "no katotaan toimiiko tää".

Nykyään luonnollisuutta voi jo pitää surinasanana, jolla media, yritykset ja tuottajat saavat kuluttajan huomion. Juoksemme kuin päättömät kanat näitä "luonnollisuus"-kylttejä kohti unohtaen, että ihmiskunnan kukoistus tuli juuri päinvastaisen suunnan ottamisesta. Mutta eipä nyt puhuta näin eeppisesti aiheesta. Siirrytään johonkin arkisempaan...

Luonnollisuus ruuassa


Ihmisen kehityskaaren ehdottomina edellytyksinä oli ruuan käsittelyn, säilyttämisen ja valmistuksen taidot. Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi yhteiskuntamme kasvoi sen enemmän näitä taitoja tarvittiin. Saavutimme myös lopulta neljännen lisäarvon "kulttuuri" kolminaisuuden yhtälöön.

Suolan käyttö säilytyksessä on ihan saman tapaista kuin muidenkin säilöntaineiden käyttö. Voimme pitää suolaa ensimmäisen säilöntäaineena ja lisäaineena, jolla oli suuri vaikutus ihmisen säilyvyyteen. Suolaan liittyy kuitenkin riskejä, eikä sitä ole suotavaa nauttia suuria määriä, joten siirryimme suolasta muihin säilöntaineisiin.

Taisinkin jo käyttää muutamaa sanaa "säilöntäaine" ja "lisäaine". Termeinä nämä ei ole sen pelottavampia kuin "mauste".

Tietyt tahot pyrkivät sumentamaan ihmisten käsitystä aihesta valiten vain äärimmäisiä esimerkkejä ja sortuen jatkuvasti poimimaan rusinoita pullista tutkimuksien lukemisen suhteen. Tottakai teollisuudesta löytyy övereitä esimerkkejä liiallisesta aineiden käytöstä - tähän onkin suotavaa puuttua. Kuitenkin lisäaineet pyritään kokonaisuudessaan demonisoimaan aivan turhaan.

Euroopassa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa siinä mielessä, että meillä on vieläkin tiukempi seulonta lisäaineiden turvallisuuden suhteen. Otetaan siis vielä huomioon se, että monet lisäaineista ovat luonnollisia, vaikka tälle ei minulle ole mitään merkitystä.

Lisäaineiden välttäminen pelkästään ei ole rationaalista. Meillä on useita muita aspekteja, jotka tekevät ruuasta paljon vaarallisempia. Tutkimustulokset eivät pysty oikeuttamaan lisäaineiden nykyistä paniikinomaista tilaa. Tästä ovat lähinnä vastuussa ihmiset ja media, jotka hyötyvät hirveästi aiheen vouhoutuksesta. En nyt väitä, että pelkästään itsekkäistä syistä asiasta blogataan, mutta se ainakin olisi itsellenikin helppo väylä, koska tunnen useat argumentatiiviset ja retoriset sumutuskeinot, joilla voisin tätä ilosanomaa rummutella nauttien klikkausten rahavirrasta.

Media, kemikaalicocktail ja kuplassa eläminen
Kemikaalicocktail alkoi blogina muutamia vuosia sitten ja osui juuri sopivasti trendiin "äiti luonto meitä siunatkoon". Blogia kirjoittaa Noora Shingler, joka on päättänyt omatoimisesti siirtyä nykyisen sekulaarin yhteiskunnan uskontoon, jota voisi kutsua gaia-myytiksi.

Blogi ei onneksi ole kuitenkaan pahimpia aivopieruja suoltavia tusinablogeja aiheesta, joita kyllä riittää sadoittan. Ontuvaa päättelyä, mutua ja anekdoottisia todisteita kyllä löytyy. Lähtien siitä, miten mukamas löydetään kausaliteetti tautien ja syömistottumuksien takia tai tehdään liian isoja johtopäätöksiä tutkimustuloksista.

Itsessään monet ihmiset hakeutuvat näiden ja muiden informaatiolähteiden ympärille ollakseen trendikkäitä. Mikään ei nosta egoasi enempää kuin sanoa: "hei tiesitkö tuon sisältävän tätä ja tätä, eikä se ole luonnollista!", "syön siis tänään gmo-vapaata gluteenitonta äblögy-marjakeittoa, etkö sinäkin?". Okei teen itsekkin samaa, joten annan synninpäästön.

Kuplana tässä on ongelmana suuri rinkirunkkauskerho, joka ei halua tai kykene kyseenalaistamaan näkemyksiä, vaikka moni niistä on rationaalisesti ja faktuaalisesti hyvin heikoilla jäillä, josta voisinkin siirtyä suurimpaan aivopieruun liittyen "luonnollisuuteen".

Luonnollisuus ominaisuutenaAattelin tässä lopuksi mennä hieman filosofisillekkin vesille. Luonnollisuuden ominaisuushan tulee pelkästään ihmisen abstraktiivisesta määrittelystä. Annamme ehdot sille, että tämän objektin pitää olla luonnollisen luonnon tapahtumaketjussa syntynyt ja ettei siihen ole vaikuttanut luonnoton ihminen(otamme annettuna ihmisen luonnottomuuden tässä propositiossa).

Pystymme käyttämään geenimanipulaatiota saavuttaaksemme omenasta kirkkaan punaisen. Luonnossa on samaan aikaan tapahtunut sattumalta täysin samanlainen prosessi, josta on syntynyt ominaisuuksiltaan täysin vastaava omena. Löydettyään kyseisen omenan tutkija vahingossa sekoittaa omenat keskenään. Nyt hänellä ei ole enää mitään keinoa selvittää kumpi omena oli luonnollinen ja kumpi geenimanipuloitu. Onko sillä mitään väliä?

"Luonnollisuus" on abstraktio. Mikäli geenimanipuloinnilla tulee huonoja tuloksia se ei johdu mistään muusta kuin epäpätevyydestä, eikä mistään yliluonnollisesta luontoäidistä.

Mikäli yhtään tutustuu realistisesti luontoon huomaa sen enemmänkin helvettinä. Luonto on täynnä julmia selviytymismekanismeja ja erityisesti myrkyllisiä kasveja. Myöskin moniin syömistämme kasviksista voi kehittyä vaarallisia tauteja ihan luonnollisesti.

Luonnollisuus ei ole mikään suure, kuten vaikkapa pituus tai tiheys. Se on täysin meidän itsemme luoma termi tarkoittamaan mielivaltaisesti tiettyjä asioita riippuen mistäkin trendistä tai ajan hengestä. Kaiken järjen mukaan luonnollisuuden pitäisi olla negatiivinen asia mikäli puhumme ruuasta utiliteettisessä mielessä. Faktuaalisessa mielessä se ei tarkoita mitään.

Luonnollisuus on elämänkäsitys, uskontoa tai esteettisyyttäViimeisessä kappaleessa haluan puhua siitä, miten luonnollisuuden arvostaminen liittyy enemmänkin joistakin näistä kolmesta asiasta. Mikäli kysymyksenä on "parantaako Pentti keski-ikää välttämällä lisäaineita", niin kysymys on objektiivisesti määriteltävissä ja siihen on olemassa vastaus. Kysymykseen "pitäisikö meidän arvostaa kulttuuriperintöämme ja valmistaa ruokaa entisajan malliin?" ei ole olemassa selkeätä vastausta. Silloin puhumme jostain ihan muusta.

Elämänkäsitys(elämänkatsomus) tarkoittaa tietynlaista "musta tuntuu"-näkemystä, joka on jokaisella yksilöllinen eikä sitä voida kiistää. Voimme toki käydä keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö meidän arvostaa luonnollisia tapoja hankkia ruokaa vai voimmeko saman homman hoitaa helpommin teollisilla vaihtoehdoilla.

Uskonnolla tarkoitan tässä ehkä yleisesti kaikkea pyhän tunnetta. Mikäli luonnollisuuden kokee pyhänä ja sen pyhyyden katkeavan teollisessa ketjussa. Tätä en voi kiistää, koska en voi kiistää toiselta subjektiivisesti koettua pyhyyttä. Useampi joiden kanssa olen keskustellut aiheesta tuntuu sekoittavan luonnon pyhyyden faktuaalisen/materiaalisen maailman kanssa.

Esteettisyys saattaa hieman sekoittua elämänkäsitykseen, mutta tällä oikeastaan korostaisin tiettyä kokemusta siitä, miten luonnolliset vaihtoehdot tuntuvat esteettisesti nautittavemmalta. Kulttuurilla on suuri vaikutus tähän ja erityisesti Suomessa voimme puhua suuresta saunan arvostuksesta ja erityisesti sen suhteesta luontoon. Koemme tietyllä tavalla niin pyhänä kuin esteettisenä puusaunan verrattuna sähkösaunaan, vaikka näillä kahdella ei olisi oikeasti mitään eroa aistiemme tuntemuksessa.

Lopuksi
Huhhuh... Tässä taisi olla tasapuolisesti leikkimielisyyttä, vittuilua, paatosta ja ehkäpä jotain järkevääkin sisältöä. Itse koen suurimpana ongelmana luonnollisuuden sekoittumisen materiaaliseen maailmaan ikään kuin se olisi joku mitattava suure. Arvostan kuitenkin hyvin paljon luontoa monessa mielessä ja myöskin kulttuuria, jota Suomenkin ruokaan liittyy.

Puhuttaisiinko mielummin ruuan terveellisyydestä yhtenä asiana, ruuan arvoista toisena asiana ja trendikkyydestä kolmantena? Näiden kaikkien sekoittaminen yhteen soppaan jättää kovan närästyksen kaikille. Kiitos.

Ai niin ja aiheeseen liittyy myös useita salaliittoteorioita, mutta niiden käsitteleminen meneekin enemmän mielenterveysosaston ö-mappiin, joten jätän ne nyt tällä kertaa välistä. Heitän nyt muutamana tosi yleisenä tekijänä: "syövät on lisääntynyt blaablaa, koska vilja(tai mikä tahansa muu syy)". Naurettavinta on se, että kuinka typerää on unohtaa mm. syöpien diagnosoinnin huikea parantuminen vuosisatojen aikana, kuten myös toki se, että korrelaatioita voi löytää vaikka mistä. Älkää jumaliste kuunnelko muuten Baddingin Paratiisia. Useita hukkumisia korreloituu siihen kappaleeseen joka kesä.

Kaikkoamaton

Kuun loistoa,
ilman auringon toistoa.
Suun soihtua,
ilman puheen hohtoa.
Muun jäädessä ilman kylmyyttä.
Kaikkoamaton.

Puhuttelen sinua ilman kaikua

Puhuttelen sinua ilman kaikua.
Näen sinuun ilman heijastusta.
Kuuntelen sinua ilman toistoa.
Tunnen sinut ilman puutumista.

Mieleni on horjuva torni,
joka sinussa lepää.
Kehoni on hykertelevä fasaani,
joka sinulle väreilee.
Jääthän tänne?

Ehtymättömän ehtyminen tuo toivoa.

Elämänjälkeinen elämä kohteena?
Ei ehkä niinkään.
Valitettavasti tämä meidän ainoa elämä tarjoaa meille meidän ainoan toivon.
Toivo ei rakennu ehtymättömään, toivo rakentuu ehtyvään.

Emme löydä itseämme, ellemme katoaisi.
Mitä muka minä olisin?
Mikä muka sinä olisit?

Meidän suurin toivo on
kipu
 kaipuu
  kyyneleet
   kauna
     kirous
     ja
     kuolema
   
Lopussa on kuitenkin rakkaus.
Ei nyt mitään niin imelää, mutta oikeasti!
Mitä muutakaan löydät täältä?
Rahaa?
Menestystä?
Hedonismia?

Ei.
Älä.
   Älä jätä minua.

Rakkautta on rakkaus niin itseäsi, muita ja erityisiä kohti.
Ei niinkään yksilöä, vaan ykseyden täyttymystä.

Ruokaa yhteisöjen.
Juomaa yksilöiden.
Turmiota yhteisten.

Ehtyvien tyyssijassa on vain tilaa rakkaudelle.
Ruusutarhan piikit eivät ketään säästä.
Silti ruusut kauniit,
kaikille piikkien kestäville kukkivat.

Pääty ei pääty

Enemmänkin kuin korento, josta lehdet kukkivat.
Vähemmän kuin maa sillan alla.

Lopulta Kuva avautui edessäni. 

Kiersin sen ympärillä.
Yhtä päätyä oli se vain.
Kunnes tajusin.

Pääty ei pääty.
Se on väylä.
Vaillinnainen ilman meidän valintaa.

Valitse. 

Hyvää hyvyyttäni

Hyvää hyvyyttäni astun varjoon.
Varjoon, joka ei ketään varjele.
Pimeys, jossa vuolaskin sakenee.

Kaukaa katson, vaikka ongelman syvyys allani jo on.
Kuilu, joka sulkeutui.
Saattoon, joka jo ohi on.

Hauras saarna jo sinutkin tavoittaa.
Ei paikkaa meidän.
Vaikenen.

Ajatukseni harhaili

Ajatukseni harhaili teillä pitkillä.
Kiitävät harhat vauhdilla ohi menivät.
Torvi kaikui.
En välittänyt.

Autot kiisivät teillä pitkillä.
Kajastavat valot sokaisivat.
Päässä soi.
En välittänyt.

Kuolemako kajastaa näillä teillä pitkillä?
Kellot soivat.
Sielussani soi.
En välittänyt.

Kaikki pysähtyy näillä teillä pitkillä.
Sointuja elävien.
Soivia tuonen.
Emme välittäneet.

Tyhmä ämhyT

Tiedoton       Viksu
 Tunnoton      Vuolas

  Toimeton      Vauhdikas
   Taitamaton    Voiva
    Totuudeton    Viisas
     Tuuleton        Vyöryvä    
      Taantuva       Virtaava
       Työntyvä       Valuva

        Tyköistyvä     Viekas
         Täytetty          Vapaa
          Tuohtunut       Viehtynyt
           Tyhmä            Valoisa
       
         

Kurkea kurki

Kurkea kurki,
kärkeä kurottaapi.

Kärkeä nousevaa, uhmaavaa kohisevaa.
Aallokkoa kutsuvaa, suoteikkoa nousevaaa. 

Missä päin terhi,

siellä säin terhi. 

Koskeva uutos,
puuttuva aatos.

Olevainen huokea,
huolevainen tuuhea. 

Kestävä kehitys,
keskittynyt keveä. 

Vaivihkaa vihaa

Vaivihkaa vihaa.
Uutta tuhoa,
kuuluvaa uhoa.

Sydän hakkaa,
vaivihkaa.

Kuuletko.
               se kutsuu
Haistatko.
               se tuoksuu
Epäiletkö.
               se saapuu.

Hyvä vitsa ei vihaa säästä.

Savu nousee.
Havut laskeutuu.

Kitkerää paloa.
Sammuvaa järjen valoa.

Kulovalkea, valojen karitsa.
Valoinen kulku, kohti karua.

Suuri peura
         suuri teuras.

Mitä väliä,
        välillä väljän.

Vaivihkaa vihaa.
Vaivihkaa uhoa.
Vaivihkaa tuhoa.