Satuin haastattelemaan tänään Jari Hanskaa liittyen Eduskunta 3:seen. Keskustelun timmellyksessä satuttiin puhumaan itse haastattelun aikana, kuten myös sen ulkopuolella vasemmistolaisesta journalismista.
Tässä nyt se hauska juttu on siinä, että me ei ymmärretty mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Ei nyt siis siinä mielessä, etteikö voisi olla vasemmistolaista journalismia, mutta siinä mielessä miten se voi toimia lyömäaseena. "Hallintarekisterin ongelmakohtia ova...", "sinä olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja, ethän sinä tiedä mistään mitään. Olet väärässä, koska olet VASEMMISTOLAINEN toimittaja".
Tietenkään ad hominemin käytössä ei ole mitään uutta, mutta on mielenkiintoista miten tällainen suhtautuminen on luikerrellut julkiseen keskusteluun muutenkin kuin toimittajien parissa. Tämä rakentuu kahteen kohtaan. Ensimmäiseksi kaikki vasemmistolainen on poliittista ja kaikki oikeistolainen on järkeä. Kahvipöydässä jos todetaan "niin on muuten hyvä, että leikataan tästä ja tuosta, että talous nousee" koetaan samanlaiseksi toteamukseksi kuin "täytyypä ottaa sateenvarjo huomenna mukaan, koska on luvattu sadetta". Mikäli kahvipöydässä todetaan "eihän näitä leikkauksia voi kestää kukaan. Pitäisi kyllä mielummin elvyttää." aiheuttaa heti hiljaisuuden, kunnes joku huutaa "EI NYT TAAS TÄTÄ POLITIIKKAA".
Toiseksi kaikki vasemmistolainen on automaattisesti sävyttynyttä ja oikeistolaisesti sävyttynyttä ei ole - tai se on niin äärimmäistä, ettei sitä oikeasti edes esiinny Suomessa. Vasemmistolainen sävyttyneisyys on karkeasti ottaen porvarihallituksen toimintatapojen kritisointia, kun taas oikeistolaisesti sävyttyneistä mediaa on vasta Fox Newsin kaltaisessa tilanteessa.
Mikä meitä vaivaa?
maanantai 19. lokakuuta 2015
lauantai 19. syyskuuta 2015
Höpinää osa 3: Darrainen politiikka on selväpäistä
Olin sitten näköjään mukana valtaamassa Porthaniaa. Pointtina oli vastustaa oikeastaan vastustaa kaikkea tällä valtauksella, mutta erityisesti tätä suurta määrä irtisanomisia mitä Helsingin yliopisto toteuttaa.
Yllättävän rauhallista oli meininkiä poiketen omista ennakko-oletuksista. Mitään ei rikottu. Kiljua ei tehty. Vallankumousta ei lähdetty suunnittelemaan. Nykynuoriso ei osaa enää edes vallankumoustaa.
Kaikessa asian vaatimassa leikkimielisyydessään valtaus organisoitui kuitenkin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut turvattomuuden tunnetta. Kiitokset siitä järkkäreille.
Tietenkin monet varmasti irvailee, että siellä ne opiskelijat vaan vetää perseitä eikä oikeasti ole aatteen paloa, mutta mitä muuta vallatussa talossa sitten pitäisi tehdä? Tuijottaa seinää? Lukea Marxin koottuja teoksia? Ilman hauskaakin voi olla viinaa, mutta ilman hauskaa ei ole politiikkaa. Mainittakkoon vielä, että siellä kyllä on järjestetty järkevääkin ohjelmaa luennoista lähtien.
Miksi minä olin yliopiston valtaamisessa mukana, vaikka en opiskele tällä hetkellä enkä ole koskaan opiskellut yliopistossa? Tämä on jotenkin huvittavaa, koska jotenkin ihmisillä on ajatus siitä ettei mitään asiaa voi ajaa ellei se koske omia etujaan. Olen näköjään siitä poikkeuksellinen, että voin ajaa sivistysinstituutiomme puolesta, vaikka en siellä opiskelekkaan. Syyni puolustaa meidän sivistystämme on yksinkertainen: mikään ei tapa niin paljoa maailmassa kuin tyhmyys.
Kaikessa asian vaatimassa leikkimielisyydessään valtaus organisoitui kuitenkin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut turvattomuuden tunnetta. Kiitokset siitä järkkäreille.
Tietenkin monet varmasti irvailee, että siellä ne opiskelijat vaan vetää perseitä eikä oikeasti ole aatteen paloa, mutta mitä muuta vallatussa talossa sitten pitäisi tehdä? Tuijottaa seinää? Lukea Marxin koottuja teoksia? Ilman hauskaakin voi olla viinaa, mutta ilman hauskaa ei ole politiikkaa. Mainittakkoon vielä, että siellä kyllä on järjestetty järkevääkin ohjelmaa luennoista lähtien.
Miksi minä olin yliopiston valtaamisessa mukana, vaikka en opiskele tällä hetkellä enkä ole koskaan opiskellut yliopistossa? Tämä on jotenkin huvittavaa, koska jotenkin ihmisillä on ajatus siitä ettei mitään asiaa voi ajaa ellei se koske omia etujaan. Olen näköjään siitä poikkeuksellinen, että voin ajaa sivistysinstituutiomme puolesta, vaikka en siellä opiskelekkaan. Syyni puolustaa meidän sivistystämme on yksinkertainen: mikään ei tapa niin paljoa maailmassa kuin tyhmyys.
maanantai 31. elokuuta 2015
Höpinää osa 2: Karjalanpiirakkavene
Jotenkin jännästi koin tarvetta kirjoittaa taas tänne jotain, vaikka se kirjoittaminen tapahtui jo eilen. Ehkäpä tämä on osittainen luovuuden tulva.
Voisin tästä eteenpäin lopuksi aina kehittää jonkinlaisen otsikon, joka kuvastaisi sitä kokonaisuutta mihin mikäkin höpinä on johtanut.
Tällä kertaa minulle tulee mieleen oikeastaan jo omaksi aiheeksi vanha kunnon kysymys siitä, voiko toisesta maasta muuttaa toiseen syystä x, y ja z. Itse pidän sinällään outona ylipäätänsä maiden rajoja jos varsinkin otan huomioon sen, miten valtioiden rajat ja identiteetti ovat tietoisesti rakennettuja ja keksittyjä asioita. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö ne olisi tänä päivänä relevantteja, mutta kansallisen identiteetin historia tekee siitä vain jotenkin hyvin hassua - niin hassua, ettei edes naurata.
Mikään minua ei oikeastaan enemmän hämmennä kuin se, että kuinka sekavaa tästä keskustelusta on tehty. Se johtuu osittain luonnostaan syntyvästä kommunikaation kaaoksesta ihmisten kesken. Siinä tapahtuu niin, että vastapuoli olettaa mitä toinen tarkoittaa ja päinvastoin. Tästä päästään tilanteeseen, jossa ennakkoluulot alkavat ja loppuvat syytöksiin. En kyllä vieläkään ymmärrä mitä äärisuvaitsevainen tarkoittaa. Tämä kuitenkin on se jokin oletettu vastapuoli, joka tässä keskustelussa on. Muistuttaa käsitteenä samaa kuin ateistiset terroristit.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsellisia näkemyksiä ole olemassa tai rasistisia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nämä kaikki sekoitetaan yhteen ja kukaan ei enää tiedä mistä tuulee. Asiaa ei auta yhtään se, että Putkosen kaltaiset ihmiset tarkoituksella sekoittavat tätä pakkaa välttelemällä kaikki oikeat asiat ja keskittymällä sormien osoitteluun ja marttyyriseen asennoitumiseen.
Tästä esimerkkinä myös tietynlainen sumuttaminen. Putkonen totesi Pressiklubissa, ettei kyseinen taho kiistänyt, mutta hän ei vain allekirjoittanut jotain väitettä. Joko Putkonen on ihan helvetin idiootti ja natsi (tämä on yritykseni päästä listalle) tai sitten hän tietoisesti halveeraa vastapuolen kykyä ymmärtää mistä on kyse.
Omalla tavallaan populistinen tapa lähestyä keskusteluita on paras tapa yrittää välttää keskusteluita. Jos asetat lähtökohdaksi sen, että kaikki missä puollat sitä mitä minä en puolla olet äärisuvaitsevainen tai mikä tahansa kritiikki hallituspuoluetta kohtaan on yhtä kuin ajojahti niin ollaan kaukana keskustelusta.
Hauskaa on se, että tästä kirjoituksesta kerrotaan "näinhän vasemmistokin tekee!". No niinhän ne jotkut tekevätkin. Kas mehän ollaan taas siinä populistisessa tavassa keskustella. Syyllistetään vastapuolta ja todetaan, että koska he tekivät virheitä niin se on synninpäästö itselleen. "Anteeksi tuomari, mutta kyllä tuo Penakin murhasi jonkun eilen. Miksi te minut tuomitsette?".
Voisin lopettaa tähän taas. Kahvia olisi kyllä vielä puolet jäljellä, mutta olen sanonut kaiken mitä piti sanoa. Se onkin jännä ilmaisu. Minulla ei ollut a priori tietoa siitä, mitä minun pitäisi sanoa, mutta jälkikäteen totean näin olleen ilmaisun muodossa. Toisaalta ilmaisut eivät ole kirjaimellisia. Joskus minua hämmensi lapsena sanonta "helppoa kuin heinänteko". Kuultuna ymmärsin tämän heinän tekona eli heinän luomisena, jolloin mietin ettei heinää ole helppoa tehdä? Mitenköhän sitä edes voisi lähteä tekemään? Kuulostaa hyvin vaikealta. Tajusin vihdoinkin mitä tämä tarkoitti, kun pääsin itse heinäntekoon mukaan. Siinähän vain kasataan olemassaolevaa heinää, jolloin siitä tulee metafyysisesti uusi olento eli ihmisen käytettävä heinä. Se poistuu pellosta pellon ulkopuolelle. Siitä tulee omaisuutta eli esine.
Voisin tästä eteenpäin lopuksi aina kehittää jonkinlaisen otsikon, joka kuvastaisi sitä kokonaisuutta mihin mikäkin höpinä on johtanut.
Tällä kertaa minulle tulee mieleen oikeastaan jo omaksi aiheeksi vanha kunnon kysymys siitä, voiko toisesta maasta muuttaa toiseen syystä x, y ja z. Itse pidän sinällään outona ylipäätänsä maiden rajoja jos varsinkin otan huomioon sen, miten valtioiden rajat ja identiteetti ovat tietoisesti rakennettuja ja keksittyjä asioita. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö ne olisi tänä päivänä relevantteja, mutta kansallisen identiteetin historia tekee siitä vain jotenkin hyvin hassua - niin hassua, ettei edes naurata.
Mikään minua ei oikeastaan enemmän hämmennä kuin se, että kuinka sekavaa tästä keskustelusta on tehty. Se johtuu osittain luonnostaan syntyvästä kommunikaation kaaoksesta ihmisten kesken. Siinä tapahtuu niin, että vastapuoli olettaa mitä toinen tarkoittaa ja päinvastoin. Tästä päästään tilanteeseen, jossa ennakkoluulot alkavat ja loppuvat syytöksiin. En kyllä vieläkään ymmärrä mitä äärisuvaitsevainen tarkoittaa. Tämä kuitenkin on se jokin oletettu vastapuoli, joka tässä keskustelussa on. Muistuttaa käsitteenä samaa kuin ateistiset terroristit.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsellisia näkemyksiä ole olemassa tai rasistisia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että nämä kaikki sekoitetaan yhteen ja kukaan ei enää tiedä mistä tuulee. Asiaa ei auta yhtään se, että Putkosen kaltaiset ihmiset tarkoituksella sekoittavat tätä pakkaa välttelemällä kaikki oikeat asiat ja keskittymällä sormien osoitteluun ja marttyyriseen asennoitumiseen.
Tästä esimerkkinä myös tietynlainen sumuttaminen. Putkonen totesi Pressiklubissa, ettei kyseinen taho kiistänyt, mutta hän ei vain allekirjoittanut jotain väitettä. Joko Putkonen on ihan helvetin idiootti ja natsi (tämä on yritykseni päästä listalle) tai sitten hän tietoisesti halveeraa vastapuolen kykyä ymmärtää mistä on kyse.
Omalla tavallaan populistinen tapa lähestyä keskusteluita on paras tapa yrittää välttää keskusteluita. Jos asetat lähtökohdaksi sen, että kaikki missä puollat sitä mitä minä en puolla olet äärisuvaitsevainen tai mikä tahansa kritiikki hallituspuoluetta kohtaan on yhtä kuin ajojahti niin ollaan kaukana keskustelusta.
Hauskaa on se, että tästä kirjoituksesta kerrotaan "näinhän vasemmistokin tekee!". No niinhän ne jotkut tekevätkin. Kas mehän ollaan taas siinä populistisessa tavassa keskustella. Syyllistetään vastapuolta ja todetaan, että koska he tekivät virheitä niin se on synninpäästö itselleen. "Anteeksi tuomari, mutta kyllä tuo Penakin murhasi jonkun eilen. Miksi te minut tuomitsette?".
Voisin lopettaa tähän taas. Kahvia olisi kyllä vielä puolet jäljellä, mutta olen sanonut kaiken mitä piti sanoa. Se onkin jännä ilmaisu. Minulla ei ollut a priori tietoa siitä, mitä minun pitäisi sanoa, mutta jälkikäteen totean näin olleen ilmaisun muodossa. Toisaalta ilmaisut eivät ole kirjaimellisia. Joskus minua hämmensi lapsena sanonta "helppoa kuin heinänteko". Kuultuna ymmärsin tämän heinän tekona eli heinän luomisena, jolloin mietin ettei heinää ole helppoa tehdä? Mitenköhän sitä edes voisi lähteä tekemään? Kuulostaa hyvin vaikealta. Tajusin vihdoinkin mitä tämä tarkoitti, kun pääsin itse heinäntekoon mukaan. Siinähän vain kasataan olemassaolevaa heinää, jolloin siitä tulee metafyysisesti uusi olento eli ihmisen käytettävä heinä. Se poistuu pellosta pellon ulkopuolelle. Siitä tulee omaisuutta eli esine.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Höpinää osa 1
Aattelin tehdä samalla tavalla blogiani kuin vlogiani. Eli toisinsanoen niin, etten mieti ollenkaan etukäteen mistä kirjoitan vaan suoraan alan vain tuottamaan tekstiä kuin puhuisin. Ei kuitenkaan niin, että tästä tekstistä tulisi ihan vain puheen tapaista sorinaa, vaan säilyttäisi merkityksensä kirjoitettuna. Kirjoitusvirheiltä tai muulta ei välttämättä vältytä kovin hyvin, mutta yritän parhaani.
Voisin asettaa säännöksi sen, että kun sormeni koskettavat näppäimistöä niin en lopeta kirjoittamista vaan jatkan aina tiettyyn pisteeseen asti. Ei siis mitään syvällisiä tuntien pohdiskeluja tai tuntien tuskailua siitä, että miten saisin nasevan lauseen aikaiseksi tai minkälaista ironiaa saisin tällä kertaa paiskattua kohti lukijan naamaan mukanokkelasti. Täytyy muuten sanoa, että nyt jäi hämmentämään miten mukanokkela kirjoitetaan. Muka-nokkela? Muka nokkela? En tiedä. Minulle kieliopilliset asiat ovat yleisesti aika intuitiivisia, enkä oikein tiedä säännöistä. Yleisesti laitan vain googleen nopeasti jonkun sanan ja katon mikä on kirjoitusasu yleisimmiten joissakin virallisissa artikkeleissa.
Ymmärrän kyllä sen, että kieliopilliset asiat ovat tärkeitä ja ne voivat ärsyttää suurestikkin joitakin ihmisiä. Suurin ongelma kyllä varmasti on tietenkin se, että jos koko lauseen merkitys muuttuu. Ainakin pilkkujen sijoittelulla saadaan aikaan monta surkuhupaisaa tapahtumaa.
Suurin ahdistus varmasti tulee ainakin siitä, että jotenkin hassusti kieliopin hallinta yhdistetään älykkyyteen. Tämä stereotypia saa tietenkin vahvistusta, kun elämämmmkoulullaliset vuodattavat ympäri nettiä ",,,,miks ne kumihuullet tulee,,,,,, tänne meiään rahalla elämäää,,,,.,mä oon ainaki tyämiäs.,.....". Olen oikeastaan aina ihmetellyt mitä pilkkujen käyttö ikään kuin tarkoittaa, kun niitä niputtaa paljon yhteen. Luultavasti sillä haetaan jotain puheelle ominaista taukoilua tai korostusta, joka ei kuitenkaan ihan kielellisenä ilmaisuna toimi ellei käytetä yleisesti tunnettua kolmea pistettä...
Eiköhän tämä päästö ala olla tässä. Huomaan kyllä, että samalla tavalla kuin puhuessani vlogeissa voisin jatkaa kirjoittamistakin tästä aiheesta aika pitkälle. Näistä olisi kuitenkin varmaan hyvä tulla tämmöisiä muutaman sivun höpötyksiä. Näistä höpötyksistä tulisi kuitenkin ajan kuluessa isokin tarina. Ei kovin suuri tarina. Ei erityisen mielenkiintoinen tarina. Eli juuri minunlaiseni tarina. Ihmisen, joka kokee mieleiseksi keskellä yötä alkaa yhtäkkiä kirjoittamaan vaan blogiinsa diipadaapaa. Juo lakritsiteetä ja kuuntelee jazzia. Art Tatumia. Olisipa omakin etunimi "taide". Olen vain Juho. Tai no tarkemmin ottaen Juho-Akseli. Käsittääkseni saan kiittää ensimmäisestä osasta isoveljiäni ja toisesta osasta vanhempiani. Kiitos.
Voisin asettaa säännöksi sen, että kun sormeni koskettavat näppäimistöä niin en lopeta kirjoittamista vaan jatkan aina tiettyyn pisteeseen asti. Ei siis mitään syvällisiä tuntien pohdiskeluja tai tuntien tuskailua siitä, että miten saisin nasevan lauseen aikaiseksi tai minkälaista ironiaa saisin tällä kertaa paiskattua kohti lukijan naamaan mukanokkelasti. Täytyy muuten sanoa, että nyt jäi hämmentämään miten mukanokkela kirjoitetaan. Muka-nokkela? Muka nokkela? En tiedä. Minulle kieliopilliset asiat ovat yleisesti aika intuitiivisia, enkä oikein tiedä säännöistä. Yleisesti laitan vain googleen nopeasti jonkun sanan ja katon mikä on kirjoitusasu yleisimmiten joissakin virallisissa artikkeleissa.
Ymmärrän kyllä sen, että kieliopilliset asiat ovat tärkeitä ja ne voivat ärsyttää suurestikkin joitakin ihmisiä. Suurin ongelma kyllä varmasti on tietenkin se, että jos koko lauseen merkitys muuttuu. Ainakin pilkkujen sijoittelulla saadaan aikaan monta surkuhupaisaa tapahtumaa.
Suurin ahdistus varmasti tulee ainakin siitä, että jotenkin hassusti kieliopin hallinta yhdistetään älykkyyteen. Tämä stereotypia saa tietenkin vahvistusta, kun elämämmmkoulullaliset vuodattavat ympäri nettiä ",,,,miks ne kumihuullet tulee,,,,,, tänne meiään rahalla elämäää,,,,.,mä oon ainaki tyämiäs.,.....". Olen oikeastaan aina ihmetellyt mitä pilkkujen käyttö ikään kuin tarkoittaa, kun niitä niputtaa paljon yhteen. Luultavasti sillä haetaan jotain puheelle ominaista taukoilua tai korostusta, joka ei kuitenkaan ihan kielellisenä ilmaisuna toimi ellei käytetä yleisesti tunnettua kolmea pistettä...
Eiköhän tämä päästö ala olla tässä. Huomaan kyllä, että samalla tavalla kuin puhuessani vlogeissa voisin jatkaa kirjoittamistakin tästä aiheesta aika pitkälle. Näistä olisi kuitenkin varmaan hyvä tulla tämmöisiä muutaman sivun höpötyksiä. Näistä höpötyksistä tulisi kuitenkin ajan kuluessa isokin tarina. Ei kovin suuri tarina. Ei erityisen mielenkiintoinen tarina. Eli juuri minunlaiseni tarina. Ihmisen, joka kokee mieleiseksi keskellä yötä alkaa yhtäkkiä kirjoittamaan vaan blogiinsa diipadaapaa. Juo lakritsiteetä ja kuuntelee jazzia. Art Tatumia. Olisipa omakin etunimi "taide". Olen vain Juho. Tai no tarkemmin ottaen Juho-Akseli. Käsittääkseni saan kiittää ensimmäisestä osasta isoveljiäni ja toisesta osasta vanhempiani. Kiitos.
maanantai 10. elokuuta 2015
Virta
Suurempaa toivoa ei minulta tule,
kuin hoivaa sinulta,
läheisyyden suojaa,
kahden tuomaa voimaa.
Mistä löysimme toisemme?
Sieltä missä kaikki muut olivat.
Mutta me kuuluimme.
Se mihin tämä vie,
ei mikään joku tuo.
Loputon suo mihin me hukuttaudumme.
kuin hoivaa sinulta,
läheisyyden suojaa,
kahden tuomaa voimaa.
Mistä löysimme toisemme?
Sieltä missä kaikki muut olivat.
Mutta me kuuluimme.
Se mihin tämä vie,
ei mikään joku tuo.
Loputon suo mihin me hukuttaudumme.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
En näe muuta
Suuret toiveet elättävät surevat sateet.
Tuoreet kaihot herättävät kuulevat rakeet.
Hauraat tunteet laskevat uniset lumet.
Sinä, joka olet sateen alla.
Olet kuulolla rakeiden ropinassa.
Se, johon uniset hiutaleet laskeutuivat.
Sinä.
Sinä olet.
Sinä olet se.
Sateet, rakeet ja lumet,
sinä siellä silti olet.
Näetkö sinä minut?
sinä siellä silti olet.
Näetkö sinä minut?
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Luonnollisuus ei ole ominaisuus ruuassa
Useasti puhutaan erityisesti ruuan suhteen siitä, että se on hyvää koska se on "luonnollista". Mutta mitä on luonnollisuus? Mitä luonnollisuus tarkoittaa lisäarvona objektissa? Kuka määrittelee luonnollisuuden?
Näiden kysymyksien kautta haluaisin lähteä tutkimaan hieman koko käsitettä ja keskityn tällä kertaa erityisesti ruokaan*
*tämä ei ole passiivinen akateeminen kirjoitus, jossa ei ole yhtään kärjistyksiä ja jossa huumoriarvo on ranskanleipää. Tässä on osakseen keskisormen näyttämistä trendipelleille ja ihmisille, jotka eivät kykene suuressa avoimuudessaan haastamaan omia näkemyksiään.
Luonnollisuus
Jos lähdemme ihan perusasioista liikkeelle niin yksinkertaisuudessaan luonnollisuudella tarkoitetaan luonnon itsensä tuottamaa. Luonnon manipulaatiossa luonnollisena pidetään myöskin eläinten harrastamaa manipulaatioita tai ihmisen mikäli se tapahtui "luonnollisessa vaiheessa".
Tämän päivän ihmisen epäluonnollisena manipulaationa pidetään kaikkea, joka ei vastaa maaseudun idylliä. Esimerkkinä tästä voisi olla laboratoriossa tuotettu lääke, siinä missä luonnollinen "löysin tämän jännän kasvin parantaakohan tämä flunssan" pidetään mukavempana mielikuvana. Todellisuudessa tietomme kasvien parantavista voimista tuli suurten ruumiskasojen kautta. Nykyinen lääketiede haluaisi välttää ihmisuhrien tekemisen jatkossa, joten päädyimme tähän epäluonnolliseen ratkaisuun, jossa pyrimme muilla keinoilla parantamaan sairauksia kuin "no katotaan toimiiko tää".
Nykyään luonnollisuutta voi jo pitää surinasanana, jolla media, yritykset ja tuottajat saavat kuluttajan huomion. Juoksemme kuin päättömät kanat näitä "luonnollisuus"-kylttejä kohti unohtaen, että ihmiskunnan kukoistus tuli juuri päinvastaisen suunnan ottamisesta. Mutta eipä nyt puhuta näin eeppisesti aiheesta. Siirrytään johonkin arkisempaan...
Luonnollisuus ruuassa
Ihmisen kehityskaaren ehdottomina edellytyksinä oli ruuan käsittelyn, säilyttämisen ja valmistuksen taidot. Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi yhteiskuntamme kasvoi sen enemmän näitä taitoja tarvittiin. Saavutimme myös lopulta neljännen lisäarvon "kulttuuri" kolminaisuuden yhtälöön.
Suolan käyttö säilytyksessä on ihan saman tapaista kuin muidenkin säilöntaineiden käyttö. Voimme pitää suolaa ensimmäisen säilöntäaineena ja lisäaineena, jolla oli suuri vaikutus ihmisen säilyvyyteen. Suolaan liittyy kuitenkin riskejä, eikä sitä ole suotavaa nauttia suuria määriä, joten siirryimme suolasta muihin säilöntaineisiin.
Taisinkin jo käyttää muutamaa sanaa "säilöntäaine" ja "lisäaine". Termeinä nämä ei ole sen pelottavampia kuin "mauste".
Tietyt tahot pyrkivät sumentamaan ihmisten käsitystä aihesta valiten vain äärimmäisiä esimerkkejä ja sortuen jatkuvasti poimimaan rusinoita pullista tutkimuksien lukemisen suhteen. Tottakai teollisuudesta löytyy övereitä esimerkkejä liiallisesta aineiden käytöstä - tähän onkin suotavaa puuttua. Kuitenkin lisäaineet pyritään kokonaisuudessaan demonisoimaan aivan turhaan.
Euroopassa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa siinä mielessä, että meillä on vieläkin tiukempi seulonta lisäaineiden turvallisuuden suhteen. Otetaan siis vielä huomioon se, että monet lisäaineista ovat luonnollisia, vaikka tälle ei minulle ole mitään merkitystä.
Lisäaineiden välttäminen pelkästään ei ole rationaalista. Meillä on useita muita aspekteja, jotka tekevät ruuasta paljon vaarallisempia. Tutkimustulokset eivät pysty oikeuttamaan lisäaineiden nykyistä paniikinomaista tilaa. Tästä ovat lähinnä vastuussa ihmiset ja media, jotka hyötyvät hirveästi aiheen vouhoutuksesta. En nyt väitä, että pelkästään itsekkäistä syistä asiasta blogataan, mutta se ainakin olisi itsellenikin helppo väylä, koska tunnen useat argumentatiiviset ja retoriset sumutuskeinot, joilla voisin tätä ilosanomaa rummutella nauttien klikkausten rahavirrasta.
Media, kemikaalicocktail ja kuplassa eläminen
Kemikaalicocktail alkoi blogina muutamia vuosia sitten ja osui juuri sopivasti trendiin "äiti luonto meitä siunatkoon". Blogia kirjoittaa Noora Shingler, joka on päättänyt omatoimisesti siirtyä nykyisen sekulaarin yhteiskunnan uskontoon, jota voisi kutsua gaia-myytiksi.
Blogi ei onneksi ole kuitenkaan pahimpia aivopieruja suoltavia tusinablogeja aiheesta, joita kyllä riittää sadoittan. Ontuvaa päättelyä, mutua ja anekdoottisia todisteita kyllä löytyy. Lähtien siitä, miten mukamas löydetään kausaliteetti tautien ja syömistottumuksien takia tai tehdään liian isoja johtopäätöksiä tutkimustuloksista.
Itsessään monet ihmiset hakeutuvat näiden ja muiden informaatiolähteiden ympärille ollakseen trendikkäitä. Mikään ei nosta egoasi enempää kuin sanoa: "hei tiesitkö tuon sisältävän tätä ja tätä, eikä se ole luonnollista!", "syön siis tänään gmo-vapaata gluteenitonta äblögy-marjakeittoa, etkö sinäkin?". Okei teen itsekkin samaa, joten annan synninpäästön.
Kuplana tässä on ongelmana suuri rinkirunkkauskerho, joka ei halua tai kykene kyseenalaistamaan näkemyksiä, vaikka moni niistä on rationaalisesti ja faktuaalisesti hyvin heikoilla jäillä, josta voisinkin siirtyä suurimpaan aivopieruun liittyen "luonnollisuuteen".
Luonnollisuus ominaisuutenaAattelin tässä lopuksi mennä hieman filosofisillekkin vesille. Luonnollisuuden ominaisuushan tulee pelkästään ihmisen abstraktiivisesta määrittelystä. Annamme ehdot sille, että tämän objektin pitää olla luonnollisen luonnon tapahtumaketjussa syntynyt ja ettei siihen ole vaikuttanut luonnoton ihminen(otamme annettuna ihmisen luonnottomuuden tässä propositiossa).
Pystymme käyttämään geenimanipulaatiota saavuttaaksemme omenasta kirkkaan punaisen. Luonnossa on samaan aikaan tapahtunut sattumalta täysin samanlainen prosessi, josta on syntynyt ominaisuuksiltaan täysin vastaava omena. Löydettyään kyseisen omenan tutkija vahingossa sekoittaa omenat keskenään. Nyt hänellä ei ole enää mitään keinoa selvittää kumpi omena oli luonnollinen ja kumpi geenimanipuloitu. Onko sillä mitään väliä?
"Luonnollisuus" on abstraktio. Mikäli geenimanipuloinnilla tulee huonoja tuloksia se ei johdu mistään muusta kuin epäpätevyydestä, eikä mistään yliluonnollisesta luontoäidistä.
Mikäli yhtään tutustuu realistisesti luontoon huomaa sen enemmänkin helvettinä. Luonto on täynnä julmia selviytymismekanismeja ja erityisesti myrkyllisiä kasveja. Myöskin moniin syömistämme kasviksista voi kehittyä vaarallisia tauteja ihan luonnollisesti.
Luonnollisuus ei ole mikään suure, kuten vaikkapa pituus tai tiheys. Se on täysin meidän itsemme luoma termi tarkoittamaan mielivaltaisesti tiettyjä asioita riippuen mistäkin trendistä tai ajan hengestä. Kaiken järjen mukaan luonnollisuuden pitäisi olla negatiivinen asia mikäli puhumme ruuasta utiliteettisessä mielessä. Faktuaalisessa mielessä se ei tarkoita mitään.
Luonnollisuus on elämänkäsitys, uskontoa tai esteettisyyttäViimeisessä kappaleessa haluan puhua siitä, miten luonnollisuuden arvostaminen liittyy enemmänkin joistakin näistä kolmesta asiasta. Mikäli kysymyksenä on "parantaako Pentti keski-ikää välttämällä lisäaineita", niin kysymys on objektiivisesti määriteltävissä ja siihen on olemassa vastaus. Kysymykseen "pitäisikö meidän arvostaa kulttuuriperintöämme ja valmistaa ruokaa entisajan malliin?" ei ole olemassa selkeätä vastausta. Silloin puhumme jostain ihan muusta.
Elämänkäsitys(elämänkatsomus) tarkoittaa tietynlaista "musta tuntuu"-näkemystä, joka on jokaisella yksilöllinen eikä sitä voida kiistää. Voimme toki käydä keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö meidän arvostaa luonnollisia tapoja hankkia ruokaa vai voimmeko saman homman hoitaa helpommin teollisilla vaihtoehdoilla.
Uskonnolla tarkoitan tässä ehkä yleisesti kaikkea pyhän tunnetta. Mikäli luonnollisuuden kokee pyhänä ja sen pyhyyden katkeavan teollisessa ketjussa. Tätä en voi kiistää, koska en voi kiistää toiselta subjektiivisesti koettua pyhyyttä. Useampi joiden kanssa olen keskustellut aiheesta tuntuu sekoittavan luonnon pyhyyden faktuaalisen/materiaalisen maailman kanssa.
Esteettisyys saattaa hieman sekoittua elämänkäsitykseen, mutta tällä oikeastaan korostaisin tiettyä kokemusta siitä, miten luonnolliset vaihtoehdot tuntuvat esteettisesti nautittavemmalta. Kulttuurilla on suuri vaikutus tähän ja erityisesti Suomessa voimme puhua suuresta saunan arvostuksesta ja erityisesti sen suhteesta luontoon. Koemme tietyllä tavalla niin pyhänä kuin esteettisenä puusaunan verrattuna sähkösaunaan, vaikka näillä kahdella ei olisi oikeasti mitään eroa aistiemme tuntemuksessa.
Lopuksi
Huhhuh... Tässä taisi olla tasapuolisesti leikkimielisyyttä, vittuilua, paatosta ja ehkäpä jotain järkevääkin sisältöä. Itse koen suurimpana ongelmana luonnollisuuden sekoittumisen materiaaliseen maailmaan ikään kuin se olisi joku mitattava suure. Arvostan kuitenkin hyvin paljon luontoa monessa mielessä ja myöskin kulttuuria, jota Suomenkin ruokaan liittyy.
Puhuttaisiinko mielummin ruuan terveellisyydestä yhtenä asiana, ruuan arvoista toisena asiana ja trendikkyydestä kolmantena? Näiden kaikkien sekoittaminen yhteen soppaan jättää kovan närästyksen kaikille. Kiitos.
Ai niin ja aiheeseen liittyy myös useita salaliittoteorioita, mutta niiden käsitteleminen meneekin enemmän mielenterveysosaston ö-mappiin, joten jätän ne nyt tällä kertaa välistä. Heitän nyt muutamana tosi yleisenä tekijänä: "syövät on lisääntynyt blaablaa, koska vilja(tai mikä tahansa muu syy)". Naurettavinta on se, että kuinka typerää on unohtaa mm. syöpien diagnosoinnin huikea parantuminen vuosisatojen aikana, kuten myös toki se, että korrelaatioita voi löytää vaikka mistä. Älkää jumaliste kuunnelko muuten Baddingin Paratiisia. Useita hukkumisia korreloituu siihen kappaleeseen joka kesä.
Näiden kysymyksien kautta haluaisin lähteä tutkimaan hieman koko käsitettä ja keskityn tällä kertaa erityisesti ruokaan*
*tämä ei ole passiivinen akateeminen kirjoitus, jossa ei ole yhtään kärjistyksiä ja jossa huumoriarvo on ranskanleipää. Tässä on osakseen keskisormen näyttämistä trendipelleille ja ihmisille, jotka eivät kykene suuressa avoimuudessaan haastamaan omia näkemyksiään.
Luonnollisuus
Jos lähdemme ihan perusasioista liikkeelle niin yksinkertaisuudessaan luonnollisuudella tarkoitetaan luonnon itsensä tuottamaa. Luonnon manipulaatiossa luonnollisena pidetään myöskin eläinten harrastamaa manipulaatioita tai ihmisen mikäli se tapahtui "luonnollisessa vaiheessa".
Tämän päivän ihmisen epäluonnollisena manipulaationa pidetään kaikkea, joka ei vastaa maaseudun idylliä. Esimerkkinä tästä voisi olla laboratoriossa tuotettu lääke, siinä missä luonnollinen "löysin tämän jännän kasvin parantaakohan tämä flunssan" pidetään mukavempana mielikuvana. Todellisuudessa tietomme kasvien parantavista voimista tuli suurten ruumiskasojen kautta. Nykyinen lääketiede haluaisi välttää ihmisuhrien tekemisen jatkossa, joten päädyimme tähän epäluonnolliseen ratkaisuun, jossa pyrimme muilla keinoilla parantamaan sairauksia kuin "no katotaan toimiiko tää".
Nykyään luonnollisuutta voi jo pitää surinasanana, jolla media, yritykset ja tuottajat saavat kuluttajan huomion. Juoksemme kuin päättömät kanat näitä "luonnollisuus"-kylttejä kohti unohtaen, että ihmiskunnan kukoistus tuli juuri päinvastaisen suunnan ottamisesta. Mutta eipä nyt puhuta näin eeppisesti aiheesta. Siirrytään johonkin arkisempaan...
Luonnollisuus ruuassa
Ihmisen kehityskaaren ehdottomina edellytyksinä oli ruuan käsittelyn, säilyttämisen ja valmistuksen taidot. Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi yhteiskuntamme kasvoi sen enemmän näitä taitoja tarvittiin. Saavutimme myös lopulta neljännen lisäarvon "kulttuuri" kolminaisuuden yhtälöön.
Suolan käyttö säilytyksessä on ihan saman tapaista kuin muidenkin säilöntaineiden käyttö. Voimme pitää suolaa ensimmäisen säilöntäaineena ja lisäaineena, jolla oli suuri vaikutus ihmisen säilyvyyteen. Suolaan liittyy kuitenkin riskejä, eikä sitä ole suotavaa nauttia suuria määriä, joten siirryimme suolasta muihin säilöntaineisiin.
Taisinkin jo käyttää muutamaa sanaa "säilöntäaine" ja "lisäaine". Termeinä nämä ei ole sen pelottavampia kuin "mauste".
Tietyt tahot pyrkivät sumentamaan ihmisten käsitystä aihesta valiten vain äärimmäisiä esimerkkejä ja sortuen jatkuvasti poimimaan rusinoita pullista tutkimuksien lukemisen suhteen. Tottakai teollisuudesta löytyy övereitä esimerkkejä liiallisesta aineiden käytöstä - tähän onkin suotavaa puuttua. Kuitenkin lisäaineet pyritään kokonaisuudessaan demonisoimaan aivan turhaan.
Euroopassa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa siinä mielessä, että meillä on vieläkin tiukempi seulonta lisäaineiden turvallisuuden suhteen. Otetaan siis vielä huomioon se, että monet lisäaineista ovat luonnollisia, vaikka tälle ei minulle ole mitään merkitystä.
Lisäaineiden välttäminen pelkästään ei ole rationaalista. Meillä on useita muita aspekteja, jotka tekevät ruuasta paljon vaarallisempia. Tutkimustulokset eivät pysty oikeuttamaan lisäaineiden nykyistä paniikinomaista tilaa. Tästä ovat lähinnä vastuussa ihmiset ja media, jotka hyötyvät hirveästi aiheen vouhoutuksesta. En nyt väitä, että pelkästään itsekkäistä syistä asiasta blogataan, mutta se ainakin olisi itsellenikin helppo väylä, koska tunnen useat argumentatiiviset ja retoriset sumutuskeinot, joilla voisin tätä ilosanomaa rummutella nauttien klikkausten rahavirrasta.
Media, kemikaalicocktail ja kuplassa eläminen
Kemikaalicocktail alkoi blogina muutamia vuosia sitten ja osui juuri sopivasti trendiin "äiti luonto meitä siunatkoon". Blogia kirjoittaa Noora Shingler, joka on päättänyt omatoimisesti siirtyä nykyisen sekulaarin yhteiskunnan uskontoon, jota voisi kutsua gaia-myytiksi.
Blogi ei onneksi ole kuitenkaan pahimpia aivopieruja suoltavia tusinablogeja aiheesta, joita kyllä riittää sadoittan. Ontuvaa päättelyä, mutua ja anekdoottisia todisteita kyllä löytyy. Lähtien siitä, miten mukamas löydetään kausaliteetti tautien ja syömistottumuksien takia tai tehdään liian isoja johtopäätöksiä tutkimustuloksista.
Itsessään monet ihmiset hakeutuvat näiden ja muiden informaatiolähteiden ympärille ollakseen trendikkäitä. Mikään ei nosta egoasi enempää kuin sanoa: "hei tiesitkö tuon sisältävän tätä ja tätä, eikä se ole luonnollista!", "syön siis tänään gmo-vapaata gluteenitonta äblögy-marjakeittoa, etkö sinäkin?". Okei teen itsekkin samaa, joten annan synninpäästön.
Kuplana tässä on ongelmana suuri rinkirunkkauskerho, joka ei halua tai kykene kyseenalaistamaan näkemyksiä, vaikka moni niistä on rationaalisesti ja faktuaalisesti hyvin heikoilla jäillä, josta voisinkin siirtyä suurimpaan aivopieruun liittyen "luonnollisuuteen".
Luonnollisuus ominaisuutenaAattelin tässä lopuksi mennä hieman filosofisillekkin vesille. Luonnollisuuden ominaisuushan tulee pelkästään ihmisen abstraktiivisesta määrittelystä. Annamme ehdot sille, että tämän objektin pitää olla luonnollisen luonnon tapahtumaketjussa syntynyt ja ettei siihen ole vaikuttanut luonnoton ihminen(otamme annettuna ihmisen luonnottomuuden tässä propositiossa).
Pystymme käyttämään geenimanipulaatiota saavuttaaksemme omenasta kirkkaan punaisen. Luonnossa on samaan aikaan tapahtunut sattumalta täysin samanlainen prosessi, josta on syntynyt ominaisuuksiltaan täysin vastaava omena. Löydettyään kyseisen omenan tutkija vahingossa sekoittaa omenat keskenään. Nyt hänellä ei ole enää mitään keinoa selvittää kumpi omena oli luonnollinen ja kumpi geenimanipuloitu. Onko sillä mitään väliä?
"Luonnollisuus" on abstraktio. Mikäli geenimanipuloinnilla tulee huonoja tuloksia se ei johdu mistään muusta kuin epäpätevyydestä, eikä mistään yliluonnollisesta luontoäidistä.
Mikäli yhtään tutustuu realistisesti luontoon huomaa sen enemmänkin helvettinä. Luonto on täynnä julmia selviytymismekanismeja ja erityisesti myrkyllisiä kasveja. Myöskin moniin syömistämme kasviksista voi kehittyä vaarallisia tauteja ihan luonnollisesti.
Luonnollisuus ei ole mikään suure, kuten vaikkapa pituus tai tiheys. Se on täysin meidän itsemme luoma termi tarkoittamaan mielivaltaisesti tiettyjä asioita riippuen mistäkin trendistä tai ajan hengestä. Kaiken järjen mukaan luonnollisuuden pitäisi olla negatiivinen asia mikäli puhumme ruuasta utiliteettisessä mielessä. Faktuaalisessa mielessä se ei tarkoita mitään.
Luonnollisuus on elämänkäsitys, uskontoa tai esteettisyyttäViimeisessä kappaleessa haluan puhua siitä, miten luonnollisuuden arvostaminen liittyy enemmänkin joistakin näistä kolmesta asiasta. Mikäli kysymyksenä on "parantaako Pentti keski-ikää välttämällä lisäaineita", niin kysymys on objektiivisesti määriteltävissä ja siihen on olemassa vastaus. Kysymykseen "pitäisikö meidän arvostaa kulttuuriperintöämme ja valmistaa ruokaa entisajan malliin?" ei ole olemassa selkeätä vastausta. Silloin puhumme jostain ihan muusta.
Elämänkäsitys(elämänkatsomus) tarkoittaa tietynlaista "musta tuntuu"-näkemystä, joka on jokaisella yksilöllinen eikä sitä voida kiistää. Voimme toki käydä keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö meidän arvostaa luonnollisia tapoja hankkia ruokaa vai voimmeko saman homman hoitaa helpommin teollisilla vaihtoehdoilla.
Uskonnolla tarkoitan tässä ehkä yleisesti kaikkea pyhän tunnetta. Mikäli luonnollisuuden kokee pyhänä ja sen pyhyyden katkeavan teollisessa ketjussa. Tätä en voi kiistää, koska en voi kiistää toiselta subjektiivisesti koettua pyhyyttä. Useampi joiden kanssa olen keskustellut aiheesta tuntuu sekoittavan luonnon pyhyyden faktuaalisen/materiaalisen maailman kanssa.
Esteettisyys saattaa hieman sekoittua elämänkäsitykseen, mutta tällä oikeastaan korostaisin tiettyä kokemusta siitä, miten luonnolliset vaihtoehdot tuntuvat esteettisesti nautittavemmalta. Kulttuurilla on suuri vaikutus tähän ja erityisesti Suomessa voimme puhua suuresta saunan arvostuksesta ja erityisesti sen suhteesta luontoon. Koemme tietyllä tavalla niin pyhänä kuin esteettisenä puusaunan verrattuna sähkösaunaan, vaikka näillä kahdella ei olisi oikeasti mitään eroa aistiemme tuntemuksessa.
Lopuksi
Huhhuh... Tässä taisi olla tasapuolisesti leikkimielisyyttä, vittuilua, paatosta ja ehkäpä jotain järkevääkin sisältöä. Itse koen suurimpana ongelmana luonnollisuuden sekoittumisen materiaaliseen maailmaan ikään kuin se olisi joku mitattava suure. Arvostan kuitenkin hyvin paljon luontoa monessa mielessä ja myöskin kulttuuria, jota Suomenkin ruokaan liittyy.
Puhuttaisiinko mielummin ruuan terveellisyydestä yhtenä asiana, ruuan arvoista toisena asiana ja trendikkyydestä kolmantena? Näiden kaikkien sekoittaminen yhteen soppaan jättää kovan närästyksen kaikille. Kiitos.
Ai niin ja aiheeseen liittyy myös useita salaliittoteorioita, mutta niiden käsitteleminen meneekin enemmän mielenterveysosaston ö-mappiin, joten jätän ne nyt tällä kertaa välistä. Heitän nyt muutamana tosi yleisenä tekijänä: "syövät on lisääntynyt blaablaa, koska vilja(tai mikä tahansa muu syy)". Naurettavinta on se, että kuinka typerää on unohtaa mm. syöpien diagnosoinnin huikea parantuminen vuosisatojen aikana, kuten myös toki se, että korrelaatioita voi löytää vaikka mistä. Älkää jumaliste kuunnelko muuten Baddingin Paratiisia. Useita hukkumisia korreloituu siihen kappaleeseen joka kesä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)